Tähdet oikeassa asennossa

 

Lauantaina käytiin Oman kanssa Lohjalla tokokokeissa - ja nyt oli kyllä tähdet kerrankin niin oikeassa asennossa, ettei paremmasta väliä! Oltiin treenailtu paljon kapulan erottamista tötsistä, ja se oli alkanut onnistua ihan kivasti. Myös käskyjen kuuntelemista ruudussa oltiin tehty paljon, ettei siellä voi vain omatoimisesti kirmailla mihin sattuu ja lätsähtää maahan sitten kun siltä tuntuu. Häiriöpaikkaistumista treenailtiin hyvin ahkerasti, mutta mikä luojan lykky sattuikaan, kun lauantain kokeissa nähtiin paikkiksen olevan viimeinen liike! Se on tuntunut Omalle oikein sopivalta, silloin se jotenkin on tajunnut liikkeen idean eikä ole valunut maihin.

Koe oli hallissa, tuomarina Juha Kurtti. AVO-koiria kuusi, me viimeisenä. Kehään mennessä Oma vaikutti olevan iloinen ja hyvin kuulolla.

Hyppy, 10. Hyvä aloitus! Oikein esimerkillinen.
Merkin kierto, 8. Lähti hippulat vinkuen merkkiä kohti ja haukkui. Vaikutti olevan vähän pihalla, mutta kovaa meni, bongasi kuin bongasikin tötsän, kiersi sen ja palasi pienellä kaarella. Näytti puntaroivan menisikö liikkurin luo, mutta valitsi oikein.
Liikkeestä seiso, 10. Jee!
Ruutu, 10. Valmistelussa Oma tsiigaili muita melkein matkalla olevia merkkejä sillä silmällä, mutta päätin että mennään nyt herran haltuun sitten. Koira lähti niin lujaa että yleisökin kohahti, näki ruudun ja lätsähti käskystä maahan täsmälleen kuten piti. Tämän liikkeen jälkeen alkoi jo tulla semmoinen olo että tästähän voi jopa tulla jotain, kaksi vaikeaa liikettä (ruutu ja merkin kierto) jo takana ja vain nouto edessä! Oma oli ihan liekeissä ja otti hyvin sosiaalista palkkaa vastaan.
Luoksetulo, 10. Ei haukkunut, ihme! Tanner taas tytisi.
Kaukot, 9. Vähän peruutti liikkeissä, nousi hitaasti perusasentoon.
Liikkeestä maahan, 10.
Nouto, 7. Noniin, se kauhuliike. Vasemmalla takana oli jotain tötsiä, samoja joita Oma oli katsellut ruutuun lähetyksessäkin. Yritin taktikoida heittämällä vähän lähemmäs ja suoraan, mutta heitin ihan helkkarin kauas ja vasemmalle, tötsien luo... no, syteen tai saveen. Oma lähti haukkuen taas kuin tykinsuusta, kuten tapana on. Se löysi kapulan, läpsi sitä mölisten etutassulla, mutta sai kun saikin sen pyydystettyä ja lähti pinkomaan luo. Eteentulo vino, siirtyi siitä ihan siivosti sivulle. Jes! Enää seuruutus, sitä me nyt ei ainakaan möhlitä!
Seuraaminen, 9.  Eikä möhlittykään! Koira oli ihan vietereillä ja siitä lähti koko ajan semmoinen innostunut murina ja puuskutus. Mutta ei haukun haukkua, edes juoksussa! Perusasennot hitaat, muuten tarkka, aktiivinen ja hieno.
Paikkaistuminen, 10. Ihanaa! Oma vähän puhisi kolisevalle ovelle, joten ei ehtinyt edes miettiä maahan valumista.
Kokonaisvaikutus, 9. Haukahduksista pisteenmenetys, mutta saatiin paljon kehuja. Tuomari tykkäsi Omasta ja sanoi, että oli iloinen ja äänekäs. Oman bravuurit! Piti myös ohjaamisestani, kun pidin koiran hyvin kartalla siitä mitä tehdään seuraavaksi. Tuomari mainitsi myös siitä, että tällä rodulla haukkuminen vähän niin kuin kuuluu asiaan - jos sheltti ei haukahtele, sille tulee pistemenetyksiä sitten jostain muusta. Oma ei vain voi itselleen mitään, haukku vain pursuaa siitä. Enkä minä ole siihen erityisemmin puuttunutkaan, mieluummin tekee iloisesti ja äänekkäästi kuin hiljaa ja haluttomasti.

Yht. 292/320pts, TK2, AVO1, 3./6.

Kentän laidaltakin saatiin vielä paljon kehuja, ja ihan syystä. Arjessa Oma on välillä tavattoman ärsyttävä, mutta kyllä se ajoittain kentällä loistaa. Mutta eikö se käyttökoiran perusominaisuus olekin juuri se? :D Nikassa mummoutumisen jo alkaa huomata, Omasta ei kyllä kisoissa ja treeneissä näe mistään, että sillä jalka painaisi. Kaikkia aina ihmetyttää, kun kerron Oman olevan kohta kymmenen.

BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 RTK3 Käpäläkoplan O'My!

Nyt on Omalla eniten koulareita meidän koirista, Ykä mukaanlukien. TK2-mitalia ei oltukaan saatu kellekään aiemmin, Ykä ja Vea menivät yksillä kisoilla suoraan voittajaan. Oma tuskin niihin skaboihin lähtee, veikkaan että sen aivosolut menisivät ihan solmuun niin monesta erilaisesta noudosta... ohjaajan motivaatiosta puhumattakaan. Taidetaan keskittyä nyt rally-tokon mestariluokkaan ja RTK4:n saavuttamiseen. Nika käy vielä tämän kuun lopussa kokeilemassa RTK3:sta, sitten voisi lähteä molemmilla mummoshelteillä mestariin ensi vuonna. 

Misseilyä ja työhommia

Pusuvietti jyllää ja jaloissa on vieterit

Pikku-Köpsylä kävi pentunäyttelyissä olemassa oikein asiallisesti! Helppo piski, ei mitään ongelmia isossa, koiria täynnä olevassa hallissa. Ei edes kehässä loikkinut pussailemaan ketään, varmaan sillä on sitten vain misseily verissä. Vapaalla vedetään satasta ja kuten yllä olevasta kennelleirillä otetusta kuvasta käy ilmi, rakastetaan yhtä rajusti. Kehässä ollaan nättejä eikä yhtään törttöillä. Tuomarille Goji heilutteli häntää hampaita tarkastaessa ja seisoskeli hienosti. Ohjaajan pitää muistaa seuraavalla kerralla juosta lujempaa - vaikea muistaa kaikkea kun päähän mahtuu lähinnä tokosääntöjä ja pk-kaavioita...

"Mittasuhteiltaan oikea. Tässä vaiheessa hieman kevyen vaikutelman antava narttupentu, jolla kaunis ylälinja. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi. Riittävän tummat pyöreähköt silmät. Leikkaava purenta. Hyvin kulmautunut takaa, niukemmin edestä. Runko saa vielä täyttyä. Hyvät tiiviit käpälät. Esiintyy ja esitetään hyvin. Liikkuu sivulta riittävällä askeleella, edestä hieman löysästi."
ROP-pentu, KP.

RYP-kehästä meidät käteltiin ekoina ulos, vaikka sielläkin holsku oli aivan älypätevä ♥

  

30.9. käytiin kamppailemassa Oman kanssa HSKH:n seuramestiksissä. Vuosi sitten korkattiin AVO-luokka samoissa pirskeissä. Nyt saatiin sentään parikymmentä pistettä paremmat pisteet kuin silloin! Oma itse oli kuin kiertoradalle lähdössä, joten siihen oli vähän vaikea saada kontaktia. Kaavittiin kuitenkin jollain ilveellä AVO3 kasaan, ja tuomari tykkäsi vauhdikkaasta ja heiluvahäntäisestä merlestä. "Kyllä sille vielä malttia ehtii tulla, minkä ikäinen se on?" "9,5v." "Jaa..."

Nouto, 8. Haukkui, käpälöi kapulaa, toi oikealle puolelleni? Siirtyi kyllä siitä nätisti sivulle.
Istuminen liikkeestä, 0. Seisoi.
Merkinkierto, 0. Kävi merkillä, teki merkin oikealla puolella u-käännöksen oikealle ja lähti tuhatta ja sataa tulemaan kohti. Öö, jotain unohtui? :D käytiin yhdessä tekemässä uudelleen.
Hyppy, 8. Ei tainnut istua sivulla.
Seuruu, 7. Iloinen, mutta ei istunut about kertaakaan...
Luoksetulo, 7. Ei istunut.
Liikkeestä seiso, 8,5. Jotain härvellystä.
Kaukot, 8.Ekaa käskyä piti vähän pitkittää.
Ruutu, 0. Pylly ulkona. Korjattiin.
Paikkis, 10. Jee!
Kokonaisvaikutus, 9. Iloa ainakin riitti!

Yht.195,5/320pts, AVO3.

14.10. kisattiin Lohjalla, edelleen TK2 mielessä. No eipä napsahtanut mitalia tälläkään kertaa, nollattiin kaksi ison kertoimen liikettä. Nämä olivat Oman yhdeksännet AVO-kisat, joten parin viikon päästä kokeillaan kymmenettä kertaa. Voi pönttömerle! Himpun paineissa se oli kyllä yksilöliikkeissäkin, vaikka meno näytti ilmeisen iloiselta - jo toinen tuomari lohdutti, että kyllä se ikä tuo malttia. "Niin, tää on kohta 10v..." "No on sillä vielä pari vuotta aikaa!" Ihan totta kyllä.

Paikkaistuminen, 0. Meni maahan melkein heti. Alkaa olla vähän turnajaisväsymystä tällaisten pelkästään kokeissa tapahtuvien juttujen kanssa. Pöh!
Ruutu, 10. Aika laitaan lätsähti, mutta sama se!
Nouto, 0. Lähti kuin rasvattuna - ja bongasi sivussa olleen tötsän, kävi läpsimässä sitä etukäpälillä ja tuli luokse.
Hyppy, 10. Jee!
Liikkeestä maahan, 9. Vino, mutta muuten jees!
Merkin kierto, 9.
Luoksetulo, 9.
Liikkeestä seisominen, 10. Jee!
Seuraaminen, 8. Vähän haukahteli, kun oli temponvaihto juoksuun oli NIIN KIVAA.
Kaukot, 9.
Yleisvaikutelma, 8. Haukahteli.

Yht. 229/320pts, AVO2.

Cozy 7,5kk

Goji on nyt 7,5kk ja rapiat kaksikymmentäkiloinen. Tuntuu venyvän lähinnä korkeussuuntaan, mutta varmasti se massa tulee sieltä sitten aikanaan. Se tykkää nukkua pehmeiden asioiden päällä, mielellään niin pitkänä kuin vain suinkin mahdollista. Muutenkin tykkää valua kuin räkä alas sohvalta, kerran pentuna niskoilleen pudoten niin, että olin varma että nyt lähti henki. Ei lähtenyt.

Goji ei hauku ovikellolle (??), mutta osaa haukkua käskystä ja on alkanut oppia haukkuilmaisuakin. Se hyppii helposti vauhditta puoleentoista metriin esim. koko ajan ja osoittaa suurta rakkauttaan pussailemalla, kirputtamalla ja puremalla. Silittämisestä se menee zen-tilaan. Sitä voi kuskata missä vain kulkuneuvossa, ja se vetää zetaa katollaan. Goji tykkää kaikista, leikkii yhä hirveästi Vean kanssa ja ottaa elämän todella rennosti. Mitä nyt se on hiljalleen alkanut semisti mörköikäillä, mutta se on taatusti ohimenevää, enkä jaksa ottaa sitä kauhean tosissani. Juoksujen alkamista tässä odotellaan, tosin mielellään ei ennen sunnuntaita, jolloin meillä olisi pentunäyttelydebyytti.

Goji on treenannut tokojuttujen lisäksi raunioetsintää sekä vähän pk-hakua, noseworkia ja metsäjälkeä. Gojilla on hyvä nenä ja kova into löytää tyyppejä, joten se on ollut oikein pätevä pentu erityisesti raunioilla. Sen työskentelyä on ilo katsella. Toivottavasti siitä tulee se multivalio, jota Ykästä ei koskaan tullut kovasta yrityksestä huolimatta! Luustokuvia voikin sitten alkaa jännäillä seuraavaksi, kun näköjään tuosta ihan järkevä ja lungi koira on tullut. En voisi kauheasti tyytyväisempi olla.

Mummot jyrää

Noniin! Kaikenlaista on taas puuhattu ja pentu kasvaa, mutta shelttimummojen kisaputkesta ensin. Oman kanssa ollaan kisattu ahkerasti tokon AVO-luokkaa, vaihtelevin menestyksin. Selvästi on kuitenkin parempi meno kuin alkuvuodesta, ja mummokoiralla on joku käsitys joka liikkeestä. Ulkoisista häiriötekijöistä riippuen sillä joko sitten herneet kohtaavat tai eivät kohtaa. TK2 meillä on tavoitteena, ja se on nyt yhden ykköstuloksen päässä! Sitä mennään kokeilemaan vaatimattomasti seuramestiksiin tämän kuun lopussa.

9.7. kisattiin Hyvinkäällä. Sisäkisat, oikein kiva halli. Oma oli aivan jäätävän hieno, todella täpinöissään ja tarkkana. Jonkin verran se haukkui kiihtyessään, mutta ihan sama. Saatiin myöhemmin monelta ihmiseltä kehuja, ohjaus oli hienoa ja eleetöntä, jes!

Paikalla istuminen, 10.

Seuraaminen, 9,5. Tosi hyvän tuntuista.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 8.

Luoksetulo, 9,5.

Istuminen seuraamisen yhteydessä, 0. Seisoi.

Ruutu, 9.

Noutaminen, 8,5.

Kauko-ohjaus, 9,5. Meni alussa vinoon, mutta pysyi sitten siinä.

Estehyppy, 9,5.

Merkin kierto, 9,5.

Kokonaisvaikutus, 10. Ihanaa <3

Yht. 277,5/320pts, AVO1. Kommenttina: "Tuomarin suosikkikoirakko :)" !

5.8. kisattiin Kouvolassa, kasvihuoneessa olevassa hallissa. Päällä oli joku trooppinen myrsky, kun vuoroin ukosti ja satoi ja vuoroin oli hullun kuuma. Siihen nähden Oma teki oikein hyvin, vaikka sitä jännittikin. Koska nollattiin hyppy, jäätiin yhden pisteen päähän ykkösestä. Höh!

Paikalla istuminen, 10.

Seuraaminen, 8,5. Vähän paineistunut.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.

Luoksetulo, 9,5.

Istuminen seuraamisen yhteydessä, 9,5.

Ruutu, 9,5. Hieno! Sehän osaa!

Noutaminen, 7. Jotain haukkua ja muuta.

Kauko-ohjaus, 7,5.

Estehyppy, 0. Kiersi, oli selvästi paineistunut. Näytti vähän siltä että luikahtaa ulos kehästä, mutta tuli kuitenkin luokse.

Merkin kierto, 9.

Kokonaisvaikutus, 8. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 255/320pts, AVO2. Sij. 3./9.

30.8. kisattiin Hämeenlinnassa, ulkona. Nurmipohja, mikä on Omalle haastava, koska se ei esim. löydä sieltä kapulaa. Eikä löytänyt nytkään. Kova oli yritys! Vaikeat yksilöliikkeet, eli ruutu ja nouto, menivät valitettavasti nollille tällä kertaa - muuten koira olikin oikein innoissaan ja sai tosi hyviä pisteitä.

Paikalla istuminen, 0. Meni maahan ennen ajan loppua.

Seuraaminen, 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.

Luoksetulo, 9.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 9.

Ruutu, 0. Pylly jäi kehänauhan ulkopuolelle. Kohti mennessä koetti itsenäisesti korjata, ja pomputti pyllyn ruutuun. :D ei auttanut, valitettavasti.

Noutaminen, 0. Ei löytänyt kapulaa, lähellä ollut merkki häiritsi kauheasti myös.

Kauko-ohjaus, 9,5.

Estehyppy, 9.5.

Merkin kierto, 9

Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 204/320pts, AVO3. Sij. 3./3.

2.9. kisattiin Helsingissä, sama tuomari kuin Hyvinkäällä. Ulkokisat, nyt hiekalla. Kentän vieressä ollut kehäteltta pelotti Omaa, joten se ei ollut ihan niin täpäkkä kuin normaalisti. Paikkiksessa meni taas makuulle 10s ennen ajan loppumista, äsh! Yksilöliikkeissä Oma tsemppasi hulluna teltasta huolimatta, ja saatiinkin pelkkiä erinomaisia arvosanoja! Toka ykkönen, mahtavaa! Tuomarikin huomautti, että on nähnyt tämän koiran parempana. Vastasin, että niin minäkin. :-D

Paikalla istuminen, 0. Meni maahan ennen ajan loppua.

Seuraaminen, 8. Kammoksui vähän kentän vieressä ollutta telttaa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.

Luoksetulo, 9.

Istuminen seuraamisen yhteydessä, 9,5.

Ruutu, 10. Kääntyi käskystä suoraan vauhdista ja lätsähti maahan. Yleisöstä kuului "ooh!", enkä edes kauheasti liioittele. Oli muuten superhieno. KYMPPI ruudusta, Omalle!

Noutaminen, 9. Ysi! Omalle, noudosta!

Kauko-ohjaus, 9,5. Alussa meni vinoon, mutta pysyi sitten vinossa myös.

Estehyppy, 9.

Merkin kierto, 8. Teki jonkun ison kaarteen ja harkitsi paluumatkalla, että menisikö tuomarin luo. Ei mennyt.

Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 263,5/320pts, AVO1. Sijoitus, 1./7.

Myös Nika on käynyt kisaamassa, yli vuoden tauon jälkeen T päätti käydä kokeilemassa rally-tokon voittajaluokkaa. Nikalla on yksi hyväksytty tulos sieltä ja monen monta nollaa, mutta nyt parivaljakko näytti kaikille mistä kana pissii! Hieno tulos tuli tältä radalta, joten nyt Nikakin on yhden tuloksen päässä RTK3:sta. Ei ole seniorin voittanutta!

Radalta Nika sai -10pts peruutuksesta (ohjaajan yksi askel oli liian lyhyt) ja muut jotain yksittäisiä yhden pisteen epätarkkuuksia.

Yht. 87/100pts, VOI1, sij. 2./19.! 

Vean AD-koe

Oman tokokokeista ja muista kirjoitan myöhemmin, nyt kuitenkin postaus Vean tämän päivän AD-kokeesta!

BH RTK3 AD Sonorian Giuditta!

AD-koe oli monesti ollut tarkoitus tehdä edesmenneen Ykän kanssa, mutta erinäisten sattumuksien syystä ei tullut ikinä mentyä ennen ikärajan umpeutumista. Vean kanssa sitten viimein pääsin toteuttamaan tämän haaveen! Tätä varten treenailtiin pyöräilemällä erinäisiä pätkiä, lähinnä öisin kun oli viileämpää. Enimmäkseen Vea sai juosta kickbiken edellä, yksi 15km reissu heitettiin pyörällä. Paikan päällä tarkastettiin ensin sirut ja lähdettiin sitten letkassa matkaan. Vea oli valjaista kiinni springerissä ja pannasta käteen menevässä hihnassa, tässä ei ole kauhean tarkkaa miten koira on kiinni kunhan kulkee pyörän oikealla puolella. Vea otti vähän kieppejä muista koirista ja lähti lähdössä kuin tykinsuusta, hyvin sen sai kuitenkin pideltyä ja siinähän veti. Oikeasti AD-kokeessa ei kuuluisi kiskoa niin kauheasti, mutta kyllä Veakin tasoittui jonkin ajan kuluttua kun tajusi matkan vain jatkuvan.

Eka pätkä oli pisin, rapiat 8km. Ekalla pätkällä myös mentiin kovinta vauhtia. Eipä tarvinnut paljoa polkea, kun Vealla oli Meno Päällä. Taidettiin joku ohittaakin, järjestystä siis saa vaihtaa ihan tilanteen mukaan. Mentiin melko paljon autotien laitaa, mutta myös hiekkateitä. Ekan pätkän jälkeen oli 15min tauko, jonka aikana kävelyteltiin ja huollettiin koiria. Vea läähätti aika raskaasti, mutta palautui kyllä sitten. Mitäs oli niin tavaton kiire.

Toka pätkä oli lyhyempi, vähän alle 7km, ja tempo oli myös himpun hitaampi. Nyt oli vähemmän asfalttia. Vea oli selvästi tajunnut, että tässä juostaan matkaa, ja ravasi hienosti koko matkan yrittämättä ollenkaan kiihdytellä. Tämän jälkeen oli 20min tauko, jossa tuomari tsekkasi tassunpohjat haavojen yms. varalta. Saatiin vihreä valo jatkamiselle. Vea ei läähätellytkään yhtään niin paljoa, kun oli tajunnut ottaa iisimmin.

Vika pätkä oli vielä lyhyempi, aika hiekkatiepainotteinen tämäkin. Tässä ohitettiin lopussa parikin koirakkoa, ja vikan kilsan Vea sai vetää laukaten, kun kerta oikein halusi vielä painaa kaasua. Annoin luvan ja sitten mentiin, paukkuja riitti hyvin vielä!

Lopuksi mentiin kaikki 11 koirakkoa riviin kentälle ja suoritettiin vuoronperään lyhyt seuruupätkä. Tässä sai pitää palloa kainalossa halutessaan, mutta minä en pitänyt, ja Veahan oli oikein noheva pk-saku. Kättelyn jälkeen saatiin nimen eteen AD-liite! Tätähän ei KoiraNettiin tule, mutta onpahan ainakin Vean hienossa vaaleanpunaisessa sakukoekirjasessa.

Kotona iltalenkillä Vea oli kuin ei olisi ikinä missään pyöräilemässä käynytkään. Hieno koira.

Korvaeläin

Pentu kasvaa ja on ollut oikein mainio. Se on jatkanut tottis- ja hakujuttujen opettelua, viimeisimpänä haukkumista käskystä. Goji ei ole mikään herkkähaukkuinen tyyppi, mutta hauku-käskyn se oppi salamana. Ei voi mitään jos on sikafiksu. Se kuulostaa myös ihan terrieriltä, kun on niin tavattoman tomera. Raunioilla ollaan käyty nyt kolmisen kertaa, hyvin liikkuu kaikilla alustoilla. Ainoastaan korkeat paikat ovat vähän jänniä. Maalimiesmotivaatiota on, sekä selvä ymmärrys siitä mitä tehdään ja kun Goji saa hajun, se littaa korvat ihan lättäniksi.

Oma käy sunnuntaina tokokisoissa, luultavimmin haetaan uusi nolla kirjaan. Ruutua ollaan hinkattu ja ihan hyväksikin se on jopa tullut, mutta merlelle tulee aivopieruja hyvin tasaiseen tahtiin. Myös noudossa se lähtee helposti edelleen sähläämään jotain omiaan. Mutta samapa tuo, mennään kokeilemaan! Ei se niin vakavaa ole.

 

 

Godzilla on jo yli kymmenkiloinen

 14vko

Pentu sen kuin venyy ja paukkuu joka suuntaan, hyvin epäsopusuhtaisesti! Kasvattaa ilmeisesti itseään raaja kerrallaan kohti aikuismittoja, nytkin on pöljän takakorkea. Ja hännässä on typerä pieni tupsu. Mutta hiljalleen se alkaa näyttää koiralta, eikä enää vain pieneltä pumpelolta.

Hyvin rohkea Goji on ollut edelleen, jos jokin asia nyt pitää väkisin kaivaa niin korkeita paikkoja se on hitusen jännittänyt. Tosin nytkin huitelee kallioilla menemään siinä missä muutkin, eli tuskin tulee olemaan mikään ongelma. On myös osoittanut, että Omaa Mieltä löytyy, eli luultavasti tulee ilmaisemaan sitä kiukuttelemalla aikuisenakin - harmi vain, ettei tässä taloudessa sitä saa läpi vaikka kuinka olisi Tyhmää. Esimerkiksi viime tokotreenit menivät ihan äärimmäisen mallikkaasti, kunnes juotin Gojin treenikassin luona. Sieltähän se sai hajun Eteenmenopalkoista ja oli sitten sitä mieltä, ettei muuten tee enää yhtään mitään Tyhmän Äidin kanssa, vaan haluaa tehdä eteenmenon ja syödä Eteenmenopalkat. Noh, sitten se yritti kiskoa väkisin jokaisen näkemänsä treenikassin luo, mutta ei sitten päässyt. Vähän ajan päästä alkoi sitten taas yhteystyö pelata ja temppujen tekeminen oli taas kivaa. Pitää vain pitää pää kylmänä ja opettaa heti mukelosta, ettei kiukuttelu kannata.

 

 Hollantilainen, saksalainen ja hoitobelgialainen!

 

 Ei mikään ole tämän muotoinen

 

Yhtenä temppuna treenataan myös oikealla seuraamista

Muilla koirilla pyyhkii niilläkin hyvin. Vealle katsellaan alustavasti AD-koetta ja EVL-kokeita. EVL-liikkeissä on ollut pieni epätoivo kun on tuntunut siltä, etteivät ne etene ja jokaisessa liikkeessä on sata liikkuvaa palaa, mutta nyt on jotain klikkejä hiljalleen auennut ja valoa häämöttää tunnelin päässä.

Omalle katsellaan niitä toko-AVO -kisoja, joita ei kauheasti nyt kesällä pk-seudulla ole. Mutta eiköhän me johonkin onnistuta itsemme survomaan. Liikkeet ovat kasassa, kunhan vain pysyy mopo käsissä kentällä. Viimeksi otettiin kokeenomaiset treenit, ja niissä saatiin koiraa vähän jo paineistumaankin. Niitä vaan lisää, kyllä se siitä.

Nika pörrää mummona mukana ja puuhastelee rally-VOI -liikkeitä siinä sivussa, ehkä senkin voisi kisoihin ilmoittaa!

Kuvia lähinnä

Pentu kasvaa kohisten, nyt se kolkuttelee jo seitsemän kilon rajapyykkiä. Sisaruksistaan ilmeisesti pienimmästä päästä. Goji on yhä ollut reipas ja meneväinen, eikä se varo mitään, ja Vean kanssa leikitään hampaat kolisten. Erityisesti iltavillien aikaan juostaan kämppää ympäri tuhatta ja sataa. Uusissa paikoissa tuo on ollut todella helppo, kipsuttelee näpsäkästi missä vaan. Treeneissä palkkautuu toistaiseksi vain nameilla eikä oikein leiki kunnolla ulkona, mutta olen luottavainen siitä, että se saalisvietti sieltä vielä nousee. Sisällä kyllä tempoo vastaan apinan raivolla. Kyllä siitä koira tulee!

 Nika 11v, Vea 4,5v, Oma kohta 9v, Goji 9vko

Koutsi saapui taloon!

Pitkällisen odotuksen jälkeen meillä on viimein pentu! Kare-Saran Candy eli Goji eli Koutsi liittyi laumaan viime viikon torstaina. Alunperin olimme varanneet toisen pennun samasta pentueesta, mutta se valitettavasti jouduttiin lopettamaan seitsemän viikon ikäisenä. Kasvattaja kuitenkin tarjosi meille Candya, joten alkujärkytyksen laannuttua päätimme tarttua tarjoukseen. Goji on ollut todella reipas ja erityisesti Vea on ottanut sen todella hyvin vastaan. Se jaksaa leikittää pikkusiskoa loputtomiin. Sheltit jättävät riiviön huomiotta, mutta antavat köniin jos se kiusaa niitä.  

Penska on käynyt pyörimässä kaupungilla ja ostoskeskuksissa useaan otteeseen, eikä se tunnu pelkäävän kauheasti mitään. Hirveästi se kiukuttelee jos ei saa jotain haluamaansa ja puree ihan kaikkea, mutta on oppinut tarjoamaan istumista ja katsekontaktia eikä kuitenkaan tunnu ihan turhasta kitisevän. Treenikentilläkin mukelo on ehtinyt käydä, omatoimisissa ollaan käyty vain syömässä ja leikkimässä ja ohjatuissa opetellaan hiljalleen ihan oikeitakin juttuja. Vielä on vaan ulkona kauhean kylmä tuollaiselle nakumahalle, mutta onneksi kesä on tulossa.

Oma sen sijaan kävi maanantaina tokokokeissa! AVO0 tuli taas, mutta koira oli sentään tosi iloinen. Ne liikkeet, mitä se tekee, se tekee ihan nappiin - mutta Oma on niin häiriöherkkä, että ei vaan aina pysy muumit laaksossa. Lisää vaan häiriötreeniä, kyllä se siitä! Oman kanssa on nyt hyvä pitää kisarutiinia yllä, niin uskaltaa joskus Koutsin kanssakin mennä.

Paikalla istuminen, 10.
Liikkeestä seisominen, 10.
Merkin kierto, 0. Bongasi merkin, bongasi sitten jotain muuta ja melkein koukkasi ulos kehästä eikä lisäohjauksellakaan tajunnut.
Kaukot, 7. Yksi lisäkäsky toiseen maasta istumiseen, muuten tosi hyvät! Ei peruuttanut yhtään vaihdoksissa.
Liikkeestä maahanmeno, 9.
Ruutu, 0. Oli jo bongannut ruudun, mutta piti sählätä jotain ennen lähetystä ja unohti.
Nouto, 0. Tarkasti lähellä olleet merkit, tarvitsi rutkasti lisäohjausta kapulan löydössä.
Estehyppy, 9.
Seuraaminen, 9. Oli oikein pätevä ja iloinen pk-sheltti!
Kokonaisvaikutus, 6. Miinusta haukkumisesta ja siitä, että meinasi käydä kehän ulkopuolella.

Yht. 190,5/320pts, AVO0.

Kevään korvilla

Kevät tulee, vaikka näköjään sitä lunta tuleekin koko ajan lisää. Uudet tuulet puhaltavat. Kolmen koiran kanssa liikkuessa sitä välillä huomaa ajattelevansa, että pitää mennä pian kotiin Ykän luo. Viimeisenä vuotenaan se jäi usein kotiin, kun muita treenattiin. Mutta enää ei Yrjänän tarvitse odottaa, nyt se on aina mukana mihin vain menemmekin. Välillä iskee ikävä, usein ihan pienistä jutuista. Kuten purkkikermavaahtoa pursottaessa, siitä äänestä holsku meni ihan pähkinöiksi. Mutta toisin kuin Myran kanssa, Ykän lopetus oli harkittu ja surutyötä oltiin tehty jo pitkään etukäteen. Sitä ei verhoa minkäänlainen epäreiluuden tai huonon omantunnon kalvo. Se oli oikein, ja tosiasiassa sitä osaa keskittyä vain siihen, kuinka ihanaa ja opettavaista oli elää sen koiran rinnalla kahdeksankin vuotta.

Oma opettelee hissukseen hallitun häiriön sietämistä ja palkattomuutta tokotreeneissä. Sitä pitää kuunnella mitä sanotaan, eikä vain roiskia menemään. Ollaan pidetty kiinni siitä, että jos sheltti puolivälissä unohtaa, mitä oli tekemässä, liike loppuu siihen. Kyllä Oman saa lisäohjauksella tekemään halutun tehtävän oikein, mutta ei se siitä mitään opi. Sooloilusta siis aina homma seis ja alusta, ja se tuntuu toimivan. Sitä alkaa ohjaajakin pikkuhiljaa oppia, ettei häiriötä pidä pelätä. Lisää vaan vettä myllyyn.

Vean kanssa treenataan kovasti EVL:n liikkeitä, muu on vielä ennen pelastuskauden alkua hetken tauolla. Kokonaiset liikkeet alkavat onnistua; eteenlähetyksissä, merkissä ja hyppykiertonoudossa koiralla alkaa olla jo oikea suunta ja ajatus. Usein tosin vielä autetaan ja helpotetaan, koska Vea on niin häiriöherkkä ja myös hyvästä fiiliksestä on pidettävä kiinni. Nyt uskaltaa jo vähän viilatakin. Suoruutta, vauhtia ja vaatimusta, jotta liikkeistä tulisi mahdollisimman helppoja sitten koepaineiden pamahtaessa päälle. Naksu on ollut käytössä esim. ohjatun noudon tötsän takana suorassa seisomista treenatessa, sekä kaukon tarkassa tekniikassa.

Ohjaajalle tärkeä oppi on ollut muistaa myös tauot. EVL:n liikkeet alkavat olla oikeasti rankkoja sekä kuskille että ponille - ja jos treenejä on koko ajan kovalla intensiteetillä, ei meillä ole enää yhdessä niin hauskaa. Täytyy osata rikkoa kaavamaisuutta, sekä välillä ihan vaan nollata päätä. Peltopäivistä ja uimalareissuista nauttii koko porukka ja levossahan se oppiminenkin tapahtuu!

Pelastushaun uusi kausi alkaa pian, tällä kertaa mukaan lähtevät molemmat ohjaajat. Tutustumispäivään pääsee seniori-Nika, jolla on raivokas ilmaisuhaukku ja tekemisen halu. Pääsiäisen korvilla pitäisi sitten kotiutua se varsinainen treenikoira, tuleva multivalio. Eiköhän sitä nopeasti taas totu neljän koiran arkeen, kyllähän se pyöri varsin näppärästi sen neljä vuotta aikaisemminkin.

Yritetäänpä nyt pysyä elossa

Jopa nyt on kaikenlaista: ensin Nikan lavat kipeytyivät niin, että se kiljahteli nostettaessa, ja kun se saatiin hoidettua, Oma alkoi ihan yhtäkkiä saada halvausoireita. Nika kävi akupunktiossa, laserissa ja hierojalla, ja on nyt intensiivisen hoitojakson jälkeen ollut ihan hyvässä kuosissa. Se on ollut jonkin aikaa treenitauolla, mutta voi olla, että pieni treenaus pitäisi sen paremmin auki. Mummohömpöttelyyn siis panostetaan jatkossa lenkkeilyn lisäksi! Saapi nähdä, lähdetäänkö sen kanssa enää kisaamaan rallyssa. Ehkä, jos tulee sellainen fiilis, mutta ei oteta paineita. Johan se ensi kuussa täyttää yksitoista.

Vea on ollut treeneissä jokseenkin allapäin, tekee kyllä mitä käsketään, mutta se tavanomainen ja veamainen palo on uupunut. Hieronnassa ja hoidossa on vahvistunut, että kyse ei ole kivuista tai lihasjumeista, joten joko sitä vaivaa leikkikaverin puute kotona tai sitten nyt ollaan hinkattu liikaa tekniikkaa uusien liikkeiden muodossa. Kuurina pieni lepotauko kaikesta aktivoinnista ja sitten katsotaan ohjatuissa treeneissä olisiko reippaus palannut. Monestihan sitä sanotaankin, että lomaa pitäisi olla päivä viikossa, viikko kuukaudessa ja kuukausi vuodessa. Olkoot tämä nyt se meidän viikko kuukaudessamme. Metsälenkillä onneksi Vea on kuitenkin iloinen ja vauhdikas vetäen pitkin poikin hankea keppi suussaan ja tehden iloloikkia polun poikki.

Toissapäivänä Omalta lähti takajalat alta ihan ilman ennakkovaroitusta. Äkkiä se ei vain enää päässyt makuulta ylös kunnolla, ja istumaan/makaamaan lätsähti hyvin vaikean näköisesti. Käveleminen oli kuin puujaloilla kävelyä. Pari vuotta sitten sillä oli vastaavia oireita, jotka paljastuivat vatsakivuksi ja elektrolyyttien heittelyksi ja hoituivat nesteytyksellä, mutta nyt ei ollut mahavaivoja. Iltasella alkoi myös kipuilla vasemman takajalan koukistamista. Oli siinä jo puhetta jo siitäkin, että jos se on selkä, niin ei kohta yhdeksänvuotiasta koiraa lähdetä enää leikkaamaan. Aamulla oli jo hitusen parempi, mutta lähti silti käymään lääkärissä. Päivän aikana parani hiljalleen ilman sen kummempia toimenpiteitä, oli lekurinkin mielestä mystinen tapaus. Oli kyllä ihanaa nähdä se omana koikkelehtivana itsenään iltasella. Nyt lepäillään tämä viikko ja katsellaan, miten liikkuminen sujuu - jos näyttää yhtään epäilyttävältä, koira lähtee kuvauksiin. 

Ennen halvauskohtausta oltiin Oman kanssa panostettu kapulan pitämisen harjoitteluun. Vapautus ja palkka siis pidosta, ei irrotuksesta. Tämä pitää muistaa tulevankin treenikoiran kanssa! Lisäksi kaukoja ollaan jumpattu paremmalla tekniikalla.

Niin, ja käytiinhän me kisoissakin hakemassa toinen AVO0 kisakirjaan:

Paikalla istuminen, 10. Eipä ongelmia, vähän jännittävä paikkis kun oli selkä yleisöön päin. Ei valunut maihin vaikka vähän näyttikin lösähtäneen palatessa.
Liikkeestä seisominen, 9.
Merkin kierto, 0. Lähti suoraan, muttei löytänyt merkkiä. Oikeesti, tämä koira. Kävi haukkumassa kierroksen ja palasi luokse - käytiin sitten yhdessä avustetusti merkin luona kiertämässä se.
Seuraaminen, 8. Oli muuten aika iloinen, ihanaa! Jotain hämärää tötöilyä, mutta iloisuudesta olen tyytyväinen.
Liikkeestä istuminen, 7. Annoin aika isot avut tarkoituksella, siitä ropisi pisteitä.
Ruutu, 9. Oikein ihana! Näytti valmistelussa ihan siltä, ettei sillä ole mitään hajua mistään, mutta lähti kuitenkin suoraan ja lätsähti ruutuun. Eipä olisi uskonut!
Estehyppy, 8. Ööh, luoksetulossa kiersi minut kerran?
Luoksetulo, 6,5. Haukahti ja kiersi minut kerran ennen perusasentoa. Ihmettelin tätä kehän jälkeen, kuulemma treeneissä autan sitä vähän kädellä ja nyt en auttanut. Pitääpä kiinnittää huomiota.
Nouto, 0. Varasti, haukkui, loppuasennossa makasi ja läimi kapulaa. Jepjep.
Kaukot, 0. Peruutti liikaa. Muuten suoritti kyllä kaikki vaihdot. Kaukotekniikka tehotreeniin, olen ollut liian lepsu siitä, kunhan on vain suorittanut vaihdon.
Kokonaisvaikutus, 7. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 179,5/320pts, AVO0.