torstai 9. helmikuuta 2017

Yritetäänpä nyt pysyä elossa


Jopa nyt on kaikenlaista: ensin Nikan lavat kipeytyivät niin, että se kiljahteli nostettaessa, ja kun se saatiin hoidettua, Oma alkoi ihan yhtäkkiä saada halvausoireita. Nika kävi akupunktiossa, laserissa ja hierojalla, ja on nyt intensiivisen hoitojakson jälkeen ollut ihan hyvässä kuosissa. Se on ollut jonkin aikaa treenitauolla, mutta voi olla, että pieni treenaus pitäisi sen paremmin auki. Mummohömpöttelyyn siis panostetaan jatkossa lenkkeilyn lisäksi! Saapi nähdä, lähdetäänkö sen kanssa enää kisaamaan rallyssa. Ehkä, jos tulee sellainen fiilis, mutta ei oteta paineita. Johan se ensi kuussa täyttää yksitoista.



Vea on ollut treeneissä jokseenkin allapäin, tekee kyllä mitä käsketään, mutta se tavanomainen ja veamainen palo on uupunut. Hieronnassa ja hoidossa on vahvistunut, että kyse ei ole kivuista tai lihasjumeista, joten joko sitä vaivaa leikkikaverin puute kotona tai sitten nyt ollaan hinkattu liikaa tekniikkaa uusien liikkeiden muodossa. Kuurina pieni lepotauko kaikesta aktivoinnista ja sitten katsotaan ohjatuissa treeneissä olisiko reippaus palannut. Monestihan sitä sanotaankin, että lomaa pitäisi olla päivä viikossa, viikko kuukaudessa ja kuukausi vuodessa. Olkoot tämä nyt se meidän viikko kuukaudessamme. Metsälenkillä onneksi Vea on kuitenkin iloinen ja vauhdikas vetäen pitkin poikin hankea keppi suussaan ja tehden iloloikkia polun poikki.



Toissapäivänä Omalta lähti takajalat alta ihan ilman ennakkovaroitusta. Äkkiä se ei vain enää päässyt makuulta ylös kunnolla, ja istumaan/makaamaan lätsähti hyvin vaikean näköisesti. Käveleminen oli kuin puujaloilla kävelyä. Pari vuotta sitten sillä oli vastaavia oireita, jotka paljastuivat vatsakivuksi ja elektrolyyttien heittelyksi ja hoituivat nesteytyksellä, mutta nyt ei ollut mahavaivoja. Iltasella alkoi myös kipuilla vasemman takajalan koukistamista. Oli siinä jo puhetta jo siitäkin, että jos se on selkä, niin ei kohta yhdeksänvuotiasta koiraa lähdetä enää leikkaamaan. Aamulla oli jo hitusen parempi, mutta lähti silti käymään lääkärissä. Päivän aikana parani hiljalleen ilman sen kummempia toimenpiteitä, oli lekurinkin mielestä mystinen tapaus. Oli kyllä ihanaa nähdä se omana koikkelehtivana itsenään iltasella. Nyt lepäillään tämä viikko ja katsellaan, miten liikkuminen sujuu - jos näyttää yhtään epäilyttävältä, koira lähtee kuvauksiin. 




Ennen halvauskohtausta oltiin Oman kanssa panostettu kapulan pitämisen harjoitteluun. Vapautus ja palkka siis pidosta, ei irrotuksesta. Tämä pitää muistaa tulevankin treenikoiran kanssa! Lisäksi kaukoja ollaan jumpattu paremmalla tekniikalla.

Niin, ja käytiinhän me kisoissakin hakemassa toinen AVO0 kisakirjaan:

Paikalla istuminen, 10. Eipä ongelmia, vähän jännittävä paikkis kun oli selkä yleisöön päin. Ei valunut maihin vaikka vähän näyttikin lösähtäneen palatessa.
Liikkeestä seisominen, 9.
Merkin kierto, 0. Lähti suoraan, muttei löytänyt merkkiä. Oikeesti, tämä koira. Kävi haukkumassa kierroksen ja palasi luokse - käytiin sitten yhdessä avustetusti merkin luona kiertämässä se.
Seuraaminen, 8. Oli muuten aika iloinen, ihanaa! Jotain hämärää tötöilyä, mutta iloisuudesta olen tyytyväinen.
Liikkeestä istuminen, 7. Annoin aika isot avut tarkoituksella, siitä ropisi pisteitä.
Ruutu, 9. Oikein ihana! Näytti valmistelussa ihan siltä, ettei sillä ole mitään hajua mistään, mutta lähti kuitenkin suoraan ja lätsähti ruutuun. Eipä olisi uskonut!
Estehyppy, 8. Ööh, luoksetulossa kiersi minut kerran?
Luoksetulo, 6,5. Haukahti ja kiersi minut kerran ennen perusasentoa. Ihmettelin tätä kehän jälkeen, kuulemma treeneissä autan sitä vähän kädellä ja nyt en auttanut. Pitääpä kiinnittää huomiota.
Nouto, 0. Varasti, haukkui, loppuasennossa makasi ja läimi kapulaa. Jepjep.
Kaukot, 0. Peruutti liikaa. Muuten suoritti kyllä kaikki vaihdot. Kaukotekniikka tehotreeniin, olen ollut liian lepsu siitä, kunhan on vain suorittanut vaihdon.
Kokonaisvaikutus, 7. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 179,5/320pts, AVO0.