Goji täytti kokonaisen yhden vuoden helmikuussa. Pääsiäisenähän se meille tuli, eli kohta se on myös ollut vuoden täällä meillä. On se vaan melkoinen pakkaus, vielä ei tiedä mikä se on koiriaan mutta se selvinnee myöhemmin. Välillä sitä kiukuttaa ihan törkeästi ja se huutaa että GNNNÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHH, mutta suurimman osan ajasta ei kiukuta ja häntä viuhuu kuin propelli. Huhtikuussa käydään vähän läpivalaisemassa sitä ja katsotaan, onko se silkkoa sisältä. Toivottavasti ei. Ainakin se liitää pitkin peltoja sellaista vauhtia, että heikompia hirvittäisi ja hirvittääkin. Meinaan se nimittäin menee kovaa.
Omistajat olivat tässä kuussa parisen viikkoa ulkomailla, joten koirat ripoteltiin tuttuun tapaan ympäriinsä. Ihanaa, kun on niin hyviä hoitajia, ettei tarvitse yhtään huolehtia!
Palatessa vastaanotettiinkin Oman vuoden 2017 tottelevaisuussheltti ja vuoden 2017 ESS-tokosheltti palkinnot, kyllä nyt kelpaa jättää tokohommat taakseen. Kannatti rampata kisoissa, siitä vikan kisan 292:sta pisteestä saa kyllä oikeastikin jo olla tosi ylpeä. Muutamissa rally-tokon MES-kisoissa ollaan käyty, parempaan suuntaan mennään jo mutta vielä ei ole tullut hyväksyttyjä tuloksia. Eiköhän niitäkin ala tässä vuoden mittaan ropista.
Nika sai tammikuussa viimeisen VOIHYV tuloksen ja siten myös RTK3-koularin. Se ei enää lähde mestareilemaan, tänään kokonaiset 12 vuotta täyttänyt Nikke saa nyt keskittyä koko jumalattomalla tarmollaan pitämään jöötä koko laumalle! Eläkeläiseksi sitä ei kai silti voi kutsua, vauhdista päätellen ainakaan!
Vea on kävi myös toisissa EVL-kokeissa, ja sai sieltäkin EVL3-tuloksen. Kymmenen pistettä enemmän kuin edellisellä kerralla! Kotijoukko on näistäkin äärimmäisen ylpeä, ja ohjaajasta joka on uskaltanut ylipäätään korkeimman luokan kokeisiin mennä! Treeniä jatketaan ja kisailmoja pistetään menemään, tänä vuonna nääs aiotaan kisata koko lisenssin edestä (lähes) kaikilla koirilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti