2019!

Puoli vuotta on kulunut viime postauksesta, ja jonkin verraan ollaan talvella pidetty ihan vain rehellistä taukoakin. Nyt sitä aletaan taas hiljalleen nousta horroksesta. Facebookissa ollaan vähän ahkerammin kerrottu kuulumisia ja tuloksia, mutta ehkä tännekin voisi jonkinlaisen yhteenvedon laittaa.

Goji hoiti viime vuonna BH:n ja rauniosoven lisäksi tokon alemmat luokat. Alokkaassa käytiin kaksi koetta, avoin hoidettiin ykkösellä purkkiin. Erityisesti AVO-kisoissa Goji oli oikein iloinen ja menossa mukana, ainoa kämmi tuli vikassa liikkeessä, kun Goji halusi tötsänkierron jälkeen kiertää tötsän vielä uudelleen. Varmaankin ajatteli, ettei ollut tehnyt sitä kunnolla, kun ei tullut palkkaa. Nyt ollaan alettu hiljalleen taklata VOI-liikkeitä - katsotaan, josko tänä vuonna vaikka loppuvuodesta pääsisi kokeisiinkin asti. Vea on käynyt parissa EVL-kokeessa, mutta ykköstuloksia ei ole vielä siunaantunut sitä yhtä enempää. Vea hoiti myös rauniosoven hienosti purkkiin viime vuonna.
PK-hakua treenattiin loppukaudesta suht ahkerasti Gojin ja Vean kanssa, kyllä siinäkin päästiin eteenpäin. Gojilla ei vielä oikein ole ihan kaikki osa-alueet hallussa - haukun aloittaminen on vähän hankalaa, mutta kun se aloittaa, se kyllä päksyttää menemään vaikka maailman tappiin. Maastoliikkeistä esineruutu on Gojille vaikein, se mielellään vaihtaisi esinettä kivempaan. Pitää treenata yhdellä esineellä kapeissa ruuduissa, jahka tuo lumi sulaa. PK-tottiksessakin on vielä puuhaa, eniten noudoissa ja eteenmenossa - eli vähän kaikessa :D mutta toivotaan, että tänä vuonna päästäisiin siinäkin kisaamaan! Eiköhän HK1 olisi ahkeralla treenauksella ihan mahdollinen.

Toukokuulle vähän katselin Gojille MH-kuvausta, jahka huhtikuun juoksut on juostu, ja joskus kesällä raunioetsinnän peruskoetta, sitten kun itse rauniokausi edes alkaa ja päästään treenaamaan. Rakennusetsinnöissä Goji ja Vea kävivät viime viikonloppuna, siellä molemmat vaativat vähän orientoitumisaikaa, mutta sitten lähti kyllä hyvin moottori käytiin.

BH Kare-Saran Candy

Tänään oli Gojin ensimmäinen koe eli BH Hyvinkäällä, tuomarina Seppo Hursti. Arpaonni toi kilpailunumeron 2, eli paikkis ensimmäisenä. 

Paikkamakuu, erinomainen. Eipä siinä mitään ongelmaa, vähän kuulemma haisteli kun lähdin, muuten tönötti hienosti. Kerran vaihtoi lonkalle loppua kohden.

 

Kytkettynä seuraaminen, erittäin hyvä. Pitkällä pätkällä vähän haahuili ajoittain, henkilöryhmän pysähdyksessä tuli vahingossa eteen, josta korjasi käskyllä. Juoksu ja hidas osuus hyvät, perusasennot myös.

Vapaana seuraaminen, hyvä. Enemmän haahuilua kuin hihnassa ollessa, paransi taas juoksussa ja hitaassa. Perusasennot nopsat.

Istuminen, erittäin hyvä. Valmistelevassa vaiheessa pieni haahuilu, perusasento nopsa, istua tönötti tarkkaavaisesti.

 

Maahanmeno ja luoksetulo, erittäin hyvä. Valmisteleva vaihe hieno, perusasento hieno, maahanmen hieno. Treeneissä Goji keksi alkaa varastaa luoksetulossa ja sitten juosta helvetin täysiä ohi (ja tulla perusasentoon), mutta nyt pysyi nätisti makuulla ja kutsusta lähti kuin tykinkuula. Suht lähellä ollessaan tajusi, että helkkari tässä piti tulla eteen istumaan, ei ehtinyt enää kunnolla jarruttaa, ja törmäsi. Perusasentoon siirtyi ihan hyvin.

 

Kaupunkiosuudessa ei pienintäkään ongelmaa, ei reagoinut mihinkään ja oli tosi iloinen kaikesta. Näin ollen Gojin ensimmäinen koulari ja vuoden ensimmäinen tavoite saavutettu!

Oma MESHYV, Vea EVL1

Tämä vuosi oli tarkoitus kisata koko lisenssin edestä - ja siltä totisesti näyttää! Juuri laiteltiin kalenteriin toko- ja rally -kisoja iso liuta, ja lisäksi yksi mahdollinen hakukoe. Myös se BH häämöttää kesäkuussa, sikäli mikäli saadaan homma luistamaan toivotulla tavalla.

Oma kävi helatorstaina 10.5. Vihdissä kolmansissa rally-tokon mestariluokan kisoissa. Tuomarina Jaana Karppinen. Oli ihan hullun kuuma, hiekkakentälle helotti aurinko pilvettömältä taivaalta koko ajan. Rata vaikutti ihan hauskalta, paljon oikealla seuraamista. Vuoronumeromme oli 19, joten odotella sai. Oma mölisi pesässään, olisi halunnut jo päästä puuhastelemaan.

Ja olipa se kyllä kuulolla, kun sitten pääsi! Oma tuntui koko radan olevan hyvin ja säpäkästi hollilla, eikä sitä kuumuus haitannut yhtään.

1. kyltti, merkille lähetys

-1 tvä. Niiasi pysähtyessään, mutta sain korjattua seisomaan.

5. kyltti, istu, koira eteen, vasemmalta sivulle, istu
-1 tvä. Jotain sähläsi, yritti jostain syystä takaa jalkojen väliin ensin.

9. kyltti, puolenvaihto edessä
-1 vino. Vähän heitti pyllyä menosuuntaan, korjasi nopsasti eikä luojan kiitos pyörähtänyt

12. kyltti, istu seiso istu
-1 tvä. Jotain pientä sohellusta taas.

14. kyltti, istu, seiso, kierrä koiran ympäri
-3 uusi. Käveli vaan pokkana mun eteen, kun pysähdyin? Uusimisessa meni hyvin.

Yht. 93/100pts, MESHYV, 2./23. Melkein kilkuteltiin valiokelloja, perhana! Mutta näköjään tästä koirasta on korkeisiin pisteisiin, eli valioitumistulokset ovat ihan mahdollisia. Ensisijainen tavoite on kuitenkin RTK4 ja yhtä iloinen koira jatkossakin kokeissa!
 

--

Ja tänään oli Vean kolmannet EVL-kisat, Lohjalla Kirsu-hallissa. Tuomarina Susanna Berghäll. Liikkeet rikottu kahteen osaan ja paikkikset ensin.




Paikalla istuminen ryhmässä, 10. Jonkin verran häiriötä yhden paikkiskoiran ikävöidessä itkuvirsillä ohjaajaansa, Vea oli istunut kuin tatti.
Paikalla makaaminen ja luoksetulo, 7 1/2. Ennakoi maahanmenokäskyä, pieni ääni sivulletulossa.

Zeta, 6 1/2. Turha pisteenmenetys, jäi seisomaan istumisessa.
Lähettäminen ja ruutu, 10. TODELLA nätti, nopea.
Ohjattu nouto, 9. Mälväsi.
Tunnari, 8. Mälväsi ja päästi ääntä.
Hyppykiertonouto, 9. Vino eteentulo, hintsan mälväsi.
Seuraaminen, 8. Ääntä askelsiirtymissä, kehuja kun "oikeasti juostiin juoksemisessa".
Luoksetulo, 9. Pieni valuminen.
Kauko, 8 1/2. NOUSI EKALLA! Vähän eteni.

Yht. 275,5/320pts, EVL1, sij. 1./3. Eli eka valiotulos plakkarissa, nyt onkin kisa saako Vea vai Oma ensin tulokset kasaan!

 

Tähdet oikeassa asennossa

 

Lauantaina käytiin Oman kanssa Lohjalla tokokokeissa - ja nyt oli kyllä tähdet kerrankin niin oikeassa asennossa, ettei paremmasta väliä! Oltiin treenailtu paljon kapulan erottamista tötsistä, ja se oli alkanut onnistua ihan kivasti. Myös käskyjen kuuntelemista ruudussa oltiin tehty paljon, ettei siellä voi vain omatoimisesti kirmailla mihin sattuu ja lätsähtää maahan sitten kun siltä tuntuu. Häiriöpaikkaistumista treenailtiin hyvin ahkerasti, mutta mikä luojan lykky sattuikaan, kun lauantain kokeissa nähtiin paikkiksen olevan viimeinen liike! Se on tuntunut Omalle oikein sopivalta, silloin se jotenkin on tajunnut liikkeen idean eikä ole valunut maihin.

Koe oli hallissa, tuomarina Juha Kurtti. AVO-koiria kuusi, me viimeisenä. Kehään mennessä Oma vaikutti olevan iloinen ja hyvin kuulolla.

Hyppy, 10. Hyvä aloitus! Oikein esimerkillinen.
Merkin kierto, 8. Lähti hippulat vinkuen merkkiä kohti ja haukkui. Vaikutti olevan vähän pihalla, mutta kovaa meni, bongasi kuin bongasikin tötsän, kiersi sen ja palasi pienellä kaarella. Näytti puntaroivan menisikö liikkurin luo, mutta valitsi oikein.
Liikkeestä seiso, 10. Jee!
Ruutu, 10. Valmistelussa Oma tsiigaili muita melkein matkalla olevia merkkejä sillä silmällä, mutta päätin että mennään nyt herran haltuun sitten. Koira lähti niin lujaa että yleisökin kohahti, näki ruudun ja lätsähti käskystä maahan täsmälleen kuten piti. Tämän liikkeen jälkeen alkoi jo tulla semmoinen olo että tästähän voi jopa tulla jotain, kaksi vaikeaa liikettä (ruutu ja merkin kierto) jo takana ja vain nouto edessä! Oma oli ihan liekeissä ja otti hyvin sosiaalista palkkaa vastaan.
Luoksetulo, 10. Ei haukkunut, ihme! Tanner taas tytisi.
Kaukot, 9. Vähän peruutti liikkeissä, nousi hitaasti perusasentoon.
Liikkeestä maahan, 10.
Nouto, 7. Noniin, se kauhuliike. Vasemmalla takana oli jotain tötsiä, samoja joita Oma oli katsellut ruutuun lähetyksessäkin. Yritin taktikoida heittämällä vähän lähemmäs ja suoraan, mutta heitin ihan helkkarin kauas ja vasemmalle, tötsien luo... no, syteen tai saveen. Oma lähti haukkuen taas kuin tykinsuusta, kuten tapana on. Se löysi kapulan, läpsi sitä mölisten etutassulla, mutta sai kun saikin sen pyydystettyä ja lähti pinkomaan luo. Eteentulo vino, siirtyi siitä ihan siivosti sivulle. Jes! Enää seuruutus, sitä me nyt ei ainakaan möhlitä!
Seuraaminen, 9.  Eikä möhlittykään! Koira oli ihan vietereillä ja siitä lähti koko ajan semmoinen innostunut murina ja puuskutus. Mutta ei haukun haukkua, edes juoksussa! Perusasennot hitaat, muuten tarkka, aktiivinen ja hieno.
Paikkaistuminen, 10. Ihanaa! Oma vähän puhisi kolisevalle ovelle, joten ei ehtinyt edes miettiä maahan valumista.
Kokonaisvaikutus, 9. Haukahduksista pisteenmenetys, mutta saatiin paljon kehuja. Tuomari tykkäsi Omasta ja sanoi, että oli iloinen ja äänekäs. Oman bravuurit! Piti myös ohjaamisestani, kun pidin koiran hyvin kartalla siitä mitä tehdään seuraavaksi. Tuomari mainitsi myös siitä, että tällä rodulla haukkuminen vähän niin kuin kuuluu asiaan - jos sheltti ei haukahtele, sille tulee pistemenetyksiä sitten jostain muusta. Oma ei vain voi itselleen mitään, haukku vain pursuaa siitä. Enkä minä ole siihen erityisemmin puuttunutkaan, mieluummin tekee iloisesti ja äänekkäästi kuin hiljaa ja haluttomasti.

Yht. 292/320pts, TK2, AVO1, 3./6.

Kentän laidaltakin saatiin vielä paljon kehuja, ja ihan syystä. Arjessa Oma on välillä tavattoman ärsyttävä, mutta kyllä se ajoittain kentällä loistaa. Mutta eikö se käyttökoiran perusominaisuus olekin juuri se? :D Nikassa mummoutumisen jo alkaa huomata, Omasta ei kyllä kisoissa ja treeneissä näe mistään, että sillä jalka painaisi. Kaikkia aina ihmetyttää, kun kerron Oman olevan kohta kymmenen.

BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 RTK3 Käpäläkoplan O'My!

Nyt on Omalla eniten koulareita meidän koirista, Ykä mukaanlukien. TK2-mitalia ei oltukaan saatu kellekään aiemmin, Ykä ja Vea menivät yksillä kisoilla suoraan voittajaan. Oma tuskin niihin skaboihin lähtee, veikkaan että sen aivosolut menisivät ihan solmuun niin monesta erilaisesta noudosta... ohjaajan motivaatiosta puhumattakaan. Taidetaan keskittyä nyt rally-tokon mestariluokkaan ja RTK4:n saavuttamiseen. Nika käy vielä tämän kuun lopussa kokeilemassa RTK3:sta, sitten voisi lähteä molemmilla mummoshelteillä mestariin ensi vuonna. 

Vean AD-koe

Oman tokokokeista ja muista kirjoitan myöhemmin, nyt kuitenkin postaus Vean tämän päivän AD-kokeesta!

BH RTK3 AD Sonorian Giuditta!

AD-koe oli monesti ollut tarkoitus tehdä edesmenneen Ykän kanssa, mutta erinäisten sattumuksien syystä ei tullut ikinä mentyä ennen ikärajan umpeutumista. Vean kanssa sitten viimein pääsin toteuttamaan tämän haaveen! Tätä varten treenailtiin pyöräilemällä erinäisiä pätkiä, lähinnä öisin kun oli viileämpää. Enimmäkseen Vea sai juosta kickbiken edellä, yksi 15km reissu heitettiin pyörällä. Paikan päällä tarkastettiin ensin sirut ja lähdettiin sitten letkassa matkaan. Vea oli valjaista kiinni springerissä ja pannasta käteen menevässä hihnassa, tässä ei ole kauhean tarkkaa miten koira on kiinni kunhan kulkee pyörän oikealla puolella. Vea otti vähän kieppejä muista koirista ja lähti lähdössä kuin tykinsuusta, hyvin sen sai kuitenkin pideltyä ja siinähän veti. Oikeasti AD-kokeessa ei kuuluisi kiskoa niin kauheasti, mutta kyllä Veakin tasoittui jonkin ajan kuluttua kun tajusi matkan vain jatkuvan.

Eka pätkä oli pisin, rapiat 8km. Ekalla pätkällä myös mentiin kovinta vauhtia. Eipä tarvinnut paljoa polkea, kun Vealla oli Meno Päällä. Taidettiin joku ohittaakin, järjestystä siis saa vaihtaa ihan tilanteen mukaan. Mentiin melko paljon autotien laitaa, mutta myös hiekkateitä. Ekan pätkän jälkeen oli 15min tauko, jonka aikana kävelyteltiin ja huollettiin koiria. Vea läähätti aika raskaasti, mutta palautui kyllä sitten. Mitäs oli niin tavaton kiire.

Toka pätkä oli lyhyempi, vähän alle 7km, ja tempo oli myös himpun hitaampi. Nyt oli vähemmän asfalttia. Vea oli selvästi tajunnut, että tässä juostaan matkaa, ja ravasi hienosti koko matkan yrittämättä ollenkaan kiihdytellä. Tämän jälkeen oli 20min tauko, jossa tuomari tsekkasi tassunpohjat haavojen yms. varalta. Saatiin vihreä valo jatkamiselle. Vea ei läähätellytkään yhtään niin paljoa, kun oli tajunnut ottaa iisimmin.

Vika pätkä oli vielä lyhyempi, aika hiekkatiepainotteinen tämäkin. Tässä ohitettiin lopussa parikin koirakkoa, ja vikan kilsan Vea sai vetää laukaten, kun kerta oikein halusi vielä painaa kaasua. Annoin luvan ja sitten mentiin, paukkuja riitti hyvin vielä!

Lopuksi mentiin kaikki 11 koirakkoa riviin kentälle ja suoritettiin vuoronperään lyhyt seuruupätkä. Tässä sai pitää palloa kainalossa halutessaan, mutta minä en pitänyt, ja Veahan oli oikein noheva pk-saku. Kättelyn jälkeen saatiin nimen eteen AD-liite! Tätähän ei KoiraNettiin tule, mutta onpahan ainakin Vean hienossa vaaleanpunaisessa sakukoekirjasessa.

Kotona iltalenkillä Vea oli kuin ei olisi ikinä missään pyöräilemässä käynytkään. Hieno koira.