2019!

Puoli vuotta on kulunut viime postauksesta, ja jonkin verraan ollaan talvella pidetty ihan vain rehellistä taukoakin. Nyt sitä aletaan taas hiljalleen nousta horroksesta. Facebookissa ollaan vähän ahkerammin kerrottu kuulumisia ja tuloksia, mutta ehkä tännekin voisi jonkinlaisen yhteenvedon laittaa.

Goji hoiti viime vuonna BH:n ja rauniosoven lisäksi tokon alemmat luokat. Alokkaassa käytiin kaksi koetta, avoin hoidettiin ykkösellä purkkiin. Erityisesti AVO-kisoissa Goji oli oikein iloinen ja menossa mukana, ainoa kämmi tuli vikassa liikkeessä, kun Goji halusi tötsänkierron jälkeen kiertää tötsän vielä uudelleen. Varmaankin ajatteli, ettei ollut tehnyt sitä kunnolla, kun ei tullut palkkaa. Nyt ollaan alettu hiljalleen taklata VOI-liikkeitä - katsotaan, josko tänä vuonna vaikka loppuvuodesta pääsisi kokeisiinkin asti. Vea on käynyt parissa EVL-kokeessa, mutta ykköstuloksia ei ole vielä siunaantunut sitä yhtä enempää. Vea hoiti myös rauniosoven hienosti purkkiin viime vuonna.
PK-hakua treenattiin loppukaudesta suht ahkerasti Gojin ja Vean kanssa, kyllä siinäkin päästiin eteenpäin. Gojilla ei vielä oikein ole ihan kaikki osa-alueet hallussa - haukun aloittaminen on vähän hankalaa, mutta kun se aloittaa, se kyllä päksyttää menemään vaikka maailman tappiin. Maastoliikkeistä esineruutu on Gojille vaikein, se mielellään vaihtaisi esinettä kivempaan. Pitää treenata yhdellä esineellä kapeissa ruuduissa, jahka tuo lumi sulaa. PK-tottiksessakin on vielä puuhaa, eniten noudoissa ja eteenmenossa - eli vähän kaikessa :D mutta toivotaan, että tänä vuonna päästäisiin siinäkin kisaamaan! Eiköhän HK1 olisi ahkeralla treenauksella ihan mahdollinen.

Toukokuulle vähän katselin Gojille MH-kuvausta, jahka huhtikuun juoksut on juostu, ja joskus kesällä raunioetsinnän peruskoetta, sitten kun itse rauniokausi edes alkaa ja päästään treenaamaan. Rakennusetsinnöissä Goji ja Vea kävivät viime viikonloppuna, siellä molemmat vaativat vähän orientoitumisaikaa, mutta sitten lähti kyllä hyvin moottori käytiin.

Oma MESHYV, Vea EVL1

Tämä vuosi oli tarkoitus kisata koko lisenssin edestä - ja siltä totisesti näyttää! Juuri laiteltiin kalenteriin toko- ja rally -kisoja iso liuta, ja lisäksi yksi mahdollinen hakukoe. Myös se BH häämöttää kesäkuussa, sikäli mikäli saadaan homma luistamaan toivotulla tavalla.

Oma kävi helatorstaina 10.5. Vihdissä kolmansissa rally-tokon mestariluokan kisoissa. Tuomarina Jaana Karppinen. Oli ihan hullun kuuma, hiekkakentälle helotti aurinko pilvettömältä taivaalta koko ajan. Rata vaikutti ihan hauskalta, paljon oikealla seuraamista. Vuoronumeromme oli 19, joten odotella sai. Oma mölisi pesässään, olisi halunnut jo päästä puuhastelemaan.

Ja olipa se kyllä kuulolla, kun sitten pääsi! Oma tuntui koko radan olevan hyvin ja säpäkästi hollilla, eikä sitä kuumuus haitannut yhtään.

1. kyltti, merkille lähetys

-1 tvä. Niiasi pysähtyessään, mutta sain korjattua seisomaan.

5. kyltti, istu, koira eteen, vasemmalta sivulle, istu
-1 tvä. Jotain sähläsi, yritti jostain syystä takaa jalkojen väliin ensin.

9. kyltti, puolenvaihto edessä
-1 vino. Vähän heitti pyllyä menosuuntaan, korjasi nopsasti eikä luojan kiitos pyörähtänyt

12. kyltti, istu seiso istu
-1 tvä. Jotain pientä sohellusta taas.

14. kyltti, istu, seiso, kierrä koiran ympäri
-3 uusi. Käveli vaan pokkana mun eteen, kun pysähdyin? Uusimisessa meni hyvin.

Yht. 93/100pts, MESHYV, 2./23. Melkein kilkuteltiin valiokelloja, perhana! Mutta näköjään tästä koirasta on korkeisiin pisteisiin, eli valioitumistulokset ovat ihan mahdollisia. Ensisijainen tavoite on kuitenkin RTK4 ja yhtä iloinen koira jatkossakin kokeissa!
 

--

Ja tänään oli Vean kolmannet EVL-kisat, Lohjalla Kirsu-hallissa. Tuomarina Susanna Berghäll. Liikkeet rikottu kahteen osaan ja paikkikset ensin.




Paikalla istuminen ryhmässä, 10. Jonkin verran häiriötä yhden paikkiskoiran ikävöidessä itkuvirsillä ohjaajaansa, Vea oli istunut kuin tatti.
Paikalla makaaminen ja luoksetulo, 7 1/2. Ennakoi maahanmenokäskyä, pieni ääni sivulletulossa.

Zeta, 6 1/2. Turha pisteenmenetys, jäi seisomaan istumisessa.
Lähettäminen ja ruutu, 10. TODELLA nätti, nopea.
Ohjattu nouto, 9. Mälväsi.
Tunnari, 8. Mälväsi ja päästi ääntä.
Hyppykiertonouto, 9. Vino eteentulo, hintsan mälväsi.
Seuraaminen, 8. Ääntä askelsiirtymissä, kehuja kun "oikeasti juostiin juoksemisessa".
Luoksetulo, 9. Pieni valuminen.
Kauko, 8 1/2. NOUSI EKALLA! Vähän eteni.

Yht. 275,5/320pts, EVL1, sij. 1./3. Eli eka valiotulos plakkarissa, nyt onkin kisa saako Vea vai Oma ensin tulokset kasaan!

 

Rauniokausi korkattu

Kuvan otti Kaija Honka

 

Tällä kaudella koetetaan hoitaa raunion SOVE-kokeet molemmilla isoilla koirilla plakkariin. Tänään aloiteltiin rauniokausi sekä hallintahommilla että etsinnöillä, hyvinhän ne pyyhkivät. Raunioilla molemmille neljä maalimiestä suorapalkalla, jotta hommat muistuisivat mieleen - ja muistuivathan ne siinä määrin, että molemmat tuntuivat tietävän ohjaajaa paremmin itse, mitä tekevät. Noh, ainahan etsintäsuunnitelmaa voi muuttaa lennosta...

Tärkeintä kuitenkin oli, että Vealla ja Gojilla oli hyvä tatsi hommiin pitkän talvitauon jälkeen. Gojiakaan eivät sen juuri alkaneet juoksut lainkaan haitanneet, kovaa se paineli menemään ja nenä kävi koko ajan. Ensi viikolla muistellaan sitten ilmaisuhommia, eli Vealla rullaa ja Gojilla haukkua. Myös metsätreenejä on sovittu, siellä M aikoo treenata molempia koiria, koska on läpällä uhannut viedä Vean hakemaan HK1-koularin tänä kesänä. Tai ainakin kovasti yrittää!

Saavutukset ja tavoitteet

Niin se vaan vuosi 2017 loppui ja seuraava alkoi. Tänä vuonna ollaan keskitytty paitsi pennun kasvatukseen, myös muihin koiriin. Lisenssit on ostettu ja ensimmäiset kisat - shelttien rally-tokot (VOI ja MES) on jo maksettu! Goji täyttää helmikuussa vuoden ja sillä alkaa olla pohjat kaikkeen hyvällä mallilla, Vea on päässyt korkkaamaan tokon korkeimman luokan ekana meidän koirista ja Oma tosiaan korkkaa rally-tokon korkeimman luokan ihan näillä näppäimillä. Muuten koirat pysyivät viime vuonna terveinä, mitä nyt Vealla oli vähän kutina-/ihotulehdusongelmia. Ja Gojille tuli joku jouluhätä, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että se oli vain täynnä kakkaa...
Tänä vuonna myös jännitetään Gojin terveystuloksia, toivotaan että siellä on kaikki mallillaan kun luonnekin on niin kohdillaan! Noin muuten laumalla pyyhkii hyvin, Vea ja Goji on parhaita kavereita ja leikkivät ihan jatkuvasti. Edes Gojin ekat juoksut eivät vaikuttaneet niiden suhteeseen mitenkään.

OMA
Oma saavutti tämän vuoden tavoitteensa eli TK2:n viime vuonna. Kymmenet kisat loppujen lopuksi käytiin erinäisten aivopierunollien vuoksi, mutta vikoissa kisoissa marraskuussa Oma pisti parastaan ja hoiti TK2:n kotiin pistein 292/320! Oman tokoura jääkin nyt tähän, tänä vuonna se täyttää 10v ja keskittyy tavoittelemaan MESHYV-tuloksia rally-tokosta. Jää nähtäväksi tuleeko se ikinä saamaan valioitumiseen tarvittavia pistemääriä, mutta RTK4:n on varmasti ihan saavutettavissa. Kuten todettua, parin viikon päästä korkataan nämä pisteet. Vuodet eivät Omaa paina, se rällää menemään edelleen samaan tahtiin ja on äärimmäisen täpäkkä kentällä.

NIKA

Lauman pomon tehtävä on lähinnä pysyä terveenä. Ensi maaliskuussa sille tulee 12v mittariin, ja ainakin vielä se jaksaa porhaltaa muiden mukana metsälenkeillä. Hieman on vanhuudenhöperöitymistä havaittavissa, mutta kyllä Nikakin kävi hakemassa yhden hienon VOIHYV-tuloksen rallysta viime syyskuussa! Tänä vuonna Nika käy vielä kokeilemassa kolmatta ja viimeistä VOIHYV:iä, mutta jos vaikuttaa siltä ettei soopelilla ole kivaa, se saa suosiolla jäädä eläkkeelle. Tärkeintä on että elämä maittaa ja askel nousee. Vähän sillä tuntuu olevan jumeja, joten hierontakäynti voinee olla paikallaan.

VEA

Vean kanssa pyöräiltiin AD, jonka M oli jo pitkään halunnut pyöräillä Ykän kanssa. Sehän meni erittäin hienosti, eikä sakulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Polkeakaan ei ohjaajan tarvinnut. Tänä vuonna M uhkasi Vean näyttelyyn misseilemään, se kun ei ole vielä kertaakaan virallisissa näyttelyissä käynyt ja tokovalioituminenhan se toivottovasti on suunnitelmissa. Joulukuussa pitkän kisatauon jälkeen Vea starttasi ensimmäistä kertaa tokon EVL:ssä. Eihän se vielä ihan nappisuoritus ollut, mutta EVL3:sen arvoinen yritys kuitenkin. Suunta on silti oikea ja nyt tauko ei saa enää jäädä noin pitkäksi - tänä vuonna siis reippasti vain tulta päin ja lisää kokeita!
Ehkäpä viimein riittäisi rohkeus myös siihen raunion SOVE:en? M puhui myös puoliläpällä jotain pk-hakukokeista.

GOJI

Goji syntyi helmikuussa ja tuli meille pääsiäisenä. Sen tuloa oli leivottu pitkään; olikohan jo Vean tullessa vuonna 2012 kun sanoin ääneen, että seuraava holsku tulee sitten 2017 - ja niin se sitten tulikin. Cozy on osoittautunut maailman helpoimmaksi koiraksi - se ei hätkähdä juuri mistään, osaa kävellä remmissä sekä vapaana ja tykkää ihan kaikista. On sekin kyllä tuhoja tehnyt, mm. maistellut seiniä ja syönyt takkeihin reikiä, mutta se nyt oli odotettavissa. Lisäksi se saa välillä sellaisia hepuleita että taulutkin heiluu ja jo pentuna hyppäsi niin korkealle että allekirjoittaneella oli paidassa reikiä olkapään kohdalla. Edelleen sillä on vieterit jaloissa ja kauhea tarve pussailla, kaikkein eniten korvakäytäviä. Aluksi oli vähän ongelmallista miettiä, miten lelupalkata ei-pallohullua koiraa, mutta onneksi se lamppu on alkanut syttyä Gojinkin päässä. Nyt maistuu namit ja lelut yhtä lailla.

Goji on ensimmäisen elinvuotensa aikana opetellut tottista, tokoa, rallya, rauniohakua ja pk-hakua, sekä hieman pk-jälkeä ja noseworkia. Sen kanssa on käyty kennelleirillä ja pyöritty siellä sun täällä. Pentunäyttelyissä Goji kävi pönöttämssä häntä heiluen ja sai ROP PEN:in. Joulukuussa Goji kävi Messarissa näyttelyissä ja oli oikein nohevasti sielläkin, EH:n ja ERI JUK3:n arvoisesti. Tänä vuonna olisi tarkoitus hoitaa ensisijaisesti BH pois alta, ja toissijaisesti mietiskellä tokon ja rallyn alokasluokkia. Olen jo alustavasti katsellut rallyn ALO-ratoja että eihän nämä nyt niin vaikeita ole... lisäksi tänä vuonna tahkotaan lisää hakuhommia ja jatketaan ilmaisun opettelua.

 

Vean AD-koe

Oman tokokokeista ja muista kirjoitan myöhemmin, nyt kuitenkin postaus Vean tämän päivän AD-kokeesta!

BH RTK3 AD Sonorian Giuditta!

AD-koe oli monesti ollut tarkoitus tehdä edesmenneen Ykän kanssa, mutta erinäisten sattumuksien syystä ei tullut ikinä mentyä ennen ikärajan umpeutumista. Vean kanssa sitten viimein pääsin toteuttamaan tämän haaveen! Tätä varten treenailtiin pyöräilemällä erinäisiä pätkiä, lähinnä öisin kun oli viileämpää. Enimmäkseen Vea sai juosta kickbiken edellä, yksi 15km reissu heitettiin pyörällä. Paikan päällä tarkastettiin ensin sirut ja lähdettiin sitten letkassa matkaan. Vea oli valjaista kiinni springerissä ja pannasta käteen menevässä hihnassa, tässä ei ole kauhean tarkkaa miten koira on kiinni kunhan kulkee pyörän oikealla puolella. Vea otti vähän kieppejä muista koirista ja lähti lähdössä kuin tykinsuusta, hyvin sen sai kuitenkin pideltyä ja siinähän veti. Oikeasti AD-kokeessa ei kuuluisi kiskoa niin kauheasti, mutta kyllä Veakin tasoittui jonkin ajan kuluttua kun tajusi matkan vain jatkuvan.

Eka pätkä oli pisin, rapiat 8km. Ekalla pätkällä myös mentiin kovinta vauhtia. Eipä tarvinnut paljoa polkea, kun Vealla oli Meno Päällä. Taidettiin joku ohittaakin, järjestystä siis saa vaihtaa ihan tilanteen mukaan. Mentiin melko paljon autotien laitaa, mutta myös hiekkateitä. Ekan pätkän jälkeen oli 15min tauko, jonka aikana kävelyteltiin ja huollettiin koiria. Vea läähätti aika raskaasti, mutta palautui kyllä sitten. Mitäs oli niin tavaton kiire.

Toka pätkä oli lyhyempi, vähän alle 7km, ja tempo oli myös himpun hitaampi. Nyt oli vähemmän asfalttia. Vea oli selvästi tajunnut, että tässä juostaan matkaa, ja ravasi hienosti koko matkan yrittämättä ollenkaan kiihdytellä. Tämän jälkeen oli 20min tauko, jossa tuomari tsekkasi tassunpohjat haavojen yms. varalta. Saatiin vihreä valo jatkamiselle. Vea ei läähätellytkään yhtään niin paljoa, kun oli tajunnut ottaa iisimmin.

Vika pätkä oli vielä lyhyempi, aika hiekkatiepainotteinen tämäkin. Tässä ohitettiin lopussa parikin koirakkoa, ja vikan kilsan Vea sai vetää laukaten, kun kerta oikein halusi vielä painaa kaasua. Annoin luvan ja sitten mentiin, paukkuja riitti hyvin vielä!

Lopuksi mentiin kaikki 11 koirakkoa riviin kentälle ja suoritettiin vuoronperään lyhyt seuruupätkä. Tässä sai pitää palloa kainalossa halutessaan, mutta minä en pitänyt, ja Veahan oli oikein noheva pk-saku. Kättelyn jälkeen saatiin nimen eteen AD-liite! Tätähän ei KoiraNettiin tule, mutta onpahan ainakin Vean hienossa vaaleanpunaisessa sakukoekirjasessa.

Kotona iltalenkillä Vea oli kuin ei olisi ikinä missään pyöräilemässä käynytkään. Hieno koira.

Godzilla on jo yli kymmenkiloinen

 14vko

Pentu sen kuin venyy ja paukkuu joka suuntaan, hyvin epäsopusuhtaisesti! Kasvattaa ilmeisesti itseään raaja kerrallaan kohti aikuismittoja, nytkin on pöljän takakorkea. Ja hännässä on typerä pieni tupsu. Mutta hiljalleen se alkaa näyttää koiralta, eikä enää vain pieneltä pumpelolta.

Hyvin rohkea Goji on ollut edelleen, jos jokin asia nyt pitää väkisin kaivaa niin korkeita paikkoja se on hitusen jännittänyt. Tosin nytkin huitelee kallioilla menemään siinä missä muutkin, eli tuskin tulee olemaan mikään ongelma. On myös osoittanut, että Omaa Mieltä löytyy, eli luultavasti tulee ilmaisemaan sitä kiukuttelemalla aikuisenakin - harmi vain, ettei tässä taloudessa sitä saa läpi vaikka kuinka olisi Tyhmää. Esimerkiksi viime tokotreenit menivät ihan äärimmäisen mallikkaasti, kunnes juotin Gojin treenikassin luona. Sieltähän se sai hajun Eteenmenopalkoista ja oli sitten sitä mieltä, ettei muuten tee enää yhtään mitään Tyhmän Äidin kanssa, vaan haluaa tehdä eteenmenon ja syödä Eteenmenopalkat. Noh, sitten se yritti kiskoa väkisin jokaisen näkemänsä treenikassin luo, mutta ei sitten päässyt. Vähän ajan päästä alkoi sitten taas yhteystyö pelata ja temppujen tekeminen oli taas kivaa. Pitää vain pitää pää kylmänä ja opettaa heti mukelosta, ettei kiukuttelu kannata.

 

 Hollantilainen, saksalainen ja hoitobelgialainen!

 

 Ei mikään ole tämän muotoinen

 

Yhtenä temppuna treenataan myös oikealla seuraamista

Muilla koirilla pyyhkii niilläkin hyvin. Vealle katsellaan alustavasti AD-koetta ja EVL-kokeita. EVL-liikkeissä on ollut pieni epätoivo kun on tuntunut siltä, etteivät ne etene ja jokaisessa liikkeessä on sata liikkuvaa palaa, mutta nyt on jotain klikkejä hiljalleen auennut ja valoa häämöttää tunnelin päässä.

Omalle katsellaan niitä toko-AVO -kisoja, joita ei kauheasti nyt kesällä pk-seudulla ole. Mutta eiköhän me johonkin onnistuta itsemme survomaan. Liikkeet ovat kasassa, kunhan vain pysyy mopo käsissä kentällä. Viimeksi otettiin kokeenomaiset treenit, ja niissä saatiin koiraa vähän jo paineistumaankin. Niitä vaan lisää, kyllä se siitä.

Nika pörrää mummona mukana ja puuhastelee rally-VOI -liikkeitä siinä sivussa, ehkä senkin voisi kisoihin ilmoittaa!

Kevään korvilla

Kevät tulee, vaikka näköjään sitä lunta tuleekin koko ajan lisää. Uudet tuulet puhaltavat. Kolmen koiran kanssa liikkuessa sitä välillä huomaa ajattelevansa, että pitää mennä pian kotiin Ykän luo. Viimeisenä vuotenaan se jäi usein kotiin, kun muita treenattiin. Mutta enää ei Yrjänän tarvitse odottaa, nyt se on aina mukana mihin vain menemmekin. Välillä iskee ikävä, usein ihan pienistä jutuista. Kuten purkkikermavaahtoa pursottaessa, siitä äänestä holsku meni ihan pähkinöiksi. Mutta toisin kuin Myran kanssa, Ykän lopetus oli harkittu ja surutyötä oltiin tehty jo pitkään etukäteen. Sitä ei verhoa minkäänlainen epäreiluuden tai huonon omantunnon kalvo. Se oli oikein, ja tosiasiassa sitä osaa keskittyä vain siihen, kuinka ihanaa ja opettavaista oli elää sen koiran rinnalla kahdeksankin vuotta.

Oma opettelee hissukseen hallitun häiriön sietämistä ja palkattomuutta tokotreeneissä. Sitä pitää kuunnella mitä sanotaan, eikä vain roiskia menemään. Ollaan pidetty kiinni siitä, että jos sheltti puolivälissä unohtaa, mitä oli tekemässä, liike loppuu siihen. Kyllä Oman saa lisäohjauksella tekemään halutun tehtävän oikein, mutta ei se siitä mitään opi. Sooloilusta siis aina homma seis ja alusta, ja se tuntuu toimivan. Sitä alkaa ohjaajakin pikkuhiljaa oppia, ettei häiriötä pidä pelätä. Lisää vaan vettä myllyyn.

Vean kanssa treenataan kovasti EVL:n liikkeitä, muu on vielä ennen pelastuskauden alkua hetken tauolla. Kokonaiset liikkeet alkavat onnistua; eteenlähetyksissä, merkissä ja hyppykiertonoudossa koiralla alkaa olla jo oikea suunta ja ajatus. Usein tosin vielä autetaan ja helpotetaan, koska Vea on niin häiriöherkkä ja myös hyvästä fiiliksestä on pidettävä kiinni. Nyt uskaltaa jo vähän viilatakin. Suoruutta, vauhtia ja vaatimusta, jotta liikkeistä tulisi mahdollisimman helppoja sitten koepaineiden pamahtaessa päälle. Naksu on ollut käytössä esim. ohjatun noudon tötsän takana suorassa seisomista treenatessa, sekä kaukon tarkassa tekniikassa.

Ohjaajalle tärkeä oppi on ollut muistaa myös tauot. EVL:n liikkeet alkavat olla oikeasti rankkoja sekä kuskille että ponille - ja jos treenejä on koko ajan kovalla intensiteetillä, ei meillä ole enää yhdessä niin hauskaa. Täytyy osata rikkoa kaavamaisuutta, sekä välillä ihan vaan nollata päätä. Peltopäivistä ja uimalareissuista nauttii koko porukka ja levossahan se oppiminenkin tapahtuu!

Pelastushaun uusi kausi alkaa pian, tällä kertaa mukaan lähtevät molemmat ohjaajat. Tutustumispäivään pääsee seniori-Nika, jolla on raivokas ilmaisuhaukku ja tekemisen halu. Pääsiäisen korvilla pitäisi sitten kotiutua se varsinainen treenikoira, tuleva multivalio. Eiköhän sitä nopeasti taas totu neljän koiran arkeen, kyllähän se pyöri varsin näppärästi sen neljä vuotta aikaisemminkin.

Treenejä ja leikkitreffejä

Pentusuunnitelmat etenevät, mutta mitään varmaa ei ole vielä tiedossa. Pidetään kuitenkin sormet ristissä, että kesänkorvilla täällä taas olisi vähän vilkkaampaa!

Vea on käynyt muutaman kerran ohjatussa tokokoulutuksessa, viime kerralla Omakin tuli mukaan. Aiheena lähinnä noutoliike ja Oman häiriönsietokyvyttömyys. Saatiin oikein hyviä vinkkejä siihen, kuinka liikettä voi helpottaa häiriöitä lisättäessä, ja kuinka tehdä hyvä suorapalkkaus pelkästä kapulannostosta. Lisäksi otetaan ruutuun kosketusalusta (tyhjän) namialustan sijaan. Näitä ehdottomasti jatketaan omatoimitreeneissä; kosketusalustalle hakeutumista ollaankin jo naksuteltu jonkin verran olkkarissa. Lisäksi pitää alkaa ketjuttaa kentälle menon kivuutta sekä itse koeliikkeitä niin, että tekee useamman liikkeen ennen superpalkkausta. Tätä varten ostettiin läjä kissan märkäruokaa, joten luulisi maittavan. Tämän kuun lopussa mennään taas kokeilemaan AVO-kisoja!

Vean tokoliikkeet edistyvät myös mukavasti. Muutama erikoisvoittajan liikkeistä oli vielä vuoden lopulla täyttä hepreaa ja välillä sitä ihmetteli, että miten koira voi muka nämä ikinä oppia. Vealle ei oltu koskaan opetettu merkin kiertämistä ja kaiken hoksaavana - hyppyjä ja kapuloita rakastavana ADHD:na - hyppykiertonouto vaikutti lähinnä päänsärkyä aiheuttavalta. Hyvillä neuvoilla, rauhallisella ketjuttamisella ja kivalla hupsuttelumeiningillä palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikalleen. Samoin varsin kivalta näyttää jo ohjattu nouto, joten kunhan eteenlähetys ja paikkis ovat mallillaan ja kaikkea vielä vähän hienosäädetään, niin mahikset starttaamiseen alkavat olla jo lähellä.

Vea on virallisten touhujen lisäksi opetellut hupsuja temppuja, mm. "katto"-käskyllä heittäytyy selälleen ja ojentaa etujalat suoraksi ilmaan. Se on myös etsinyt eukalyptuksen hajua sisätiloista varsin onnistuneesti.

Samanväristen leikkikerho: Barbara, Marvel ja Vea

 Keiko, Halla, Nika, Vea, Oma, Väinö, Barbara ja Marvel