2019!

Puoli vuotta on kulunut viime postauksesta, ja jonkin verraan ollaan talvella pidetty ihan vain rehellistä taukoakin. Nyt sitä aletaan taas hiljalleen nousta horroksesta. Facebookissa ollaan vähän ahkerammin kerrottu kuulumisia ja tuloksia, mutta ehkä tännekin voisi jonkinlaisen yhteenvedon laittaa.

Goji hoiti viime vuonna BH:n ja rauniosoven lisäksi tokon alemmat luokat. Alokkaassa käytiin kaksi koetta, avoin hoidettiin ykkösellä purkkiin. Erityisesti AVO-kisoissa Goji oli oikein iloinen ja menossa mukana, ainoa kämmi tuli vikassa liikkeessä, kun Goji halusi tötsänkierron jälkeen kiertää tötsän vielä uudelleen. Varmaankin ajatteli, ettei ollut tehnyt sitä kunnolla, kun ei tullut palkkaa. Nyt ollaan alettu hiljalleen taklata VOI-liikkeitä - katsotaan, josko tänä vuonna vaikka loppuvuodesta pääsisi kokeisiinkin asti. Vea on käynyt parissa EVL-kokeessa, mutta ykköstuloksia ei ole vielä siunaantunut sitä yhtä enempää. Vea hoiti myös rauniosoven hienosti purkkiin viime vuonna.
PK-hakua treenattiin loppukaudesta suht ahkerasti Gojin ja Vean kanssa, kyllä siinäkin päästiin eteenpäin. Gojilla ei vielä oikein ole ihan kaikki osa-alueet hallussa - haukun aloittaminen on vähän hankalaa, mutta kun se aloittaa, se kyllä päksyttää menemään vaikka maailman tappiin. Maastoliikkeistä esineruutu on Gojille vaikein, se mielellään vaihtaisi esinettä kivempaan. Pitää treenata yhdellä esineellä kapeissa ruuduissa, jahka tuo lumi sulaa. PK-tottiksessakin on vielä puuhaa, eniten noudoissa ja eteenmenossa - eli vähän kaikessa :D mutta toivotaan, että tänä vuonna päästäisiin siinäkin kisaamaan! Eiköhän HK1 olisi ahkeralla treenauksella ihan mahdollinen.

Toukokuulle vähän katselin Gojille MH-kuvausta, jahka huhtikuun juoksut on juostu, ja joskus kesällä raunioetsinnän peruskoetta, sitten kun itse rauniokausi edes alkaa ja päästään treenaamaan. Rakennusetsinnöissä Goji ja Vea kävivät viime viikonloppuna, siellä molemmat vaativat vähän orientoitumisaikaa, mutta sitten lähti kyllä hyvin moottori käytiin.

Oma MESHYV, Vea EVL1

Tämä vuosi oli tarkoitus kisata koko lisenssin edestä - ja siltä totisesti näyttää! Juuri laiteltiin kalenteriin toko- ja rally -kisoja iso liuta, ja lisäksi yksi mahdollinen hakukoe. Myös se BH häämöttää kesäkuussa, sikäli mikäli saadaan homma luistamaan toivotulla tavalla.

Oma kävi helatorstaina 10.5. Vihdissä kolmansissa rally-tokon mestariluokan kisoissa. Tuomarina Jaana Karppinen. Oli ihan hullun kuuma, hiekkakentälle helotti aurinko pilvettömältä taivaalta koko ajan. Rata vaikutti ihan hauskalta, paljon oikealla seuraamista. Vuoronumeromme oli 19, joten odotella sai. Oma mölisi pesässään, olisi halunnut jo päästä puuhastelemaan.

Ja olipa se kyllä kuulolla, kun sitten pääsi! Oma tuntui koko radan olevan hyvin ja säpäkästi hollilla, eikä sitä kuumuus haitannut yhtään.

1. kyltti, merkille lähetys

-1 tvä. Niiasi pysähtyessään, mutta sain korjattua seisomaan.

5. kyltti, istu, koira eteen, vasemmalta sivulle, istu
-1 tvä. Jotain sähläsi, yritti jostain syystä takaa jalkojen väliin ensin.

9. kyltti, puolenvaihto edessä
-1 vino. Vähän heitti pyllyä menosuuntaan, korjasi nopsasti eikä luojan kiitos pyörähtänyt

12. kyltti, istu seiso istu
-1 tvä. Jotain pientä sohellusta taas.

14. kyltti, istu, seiso, kierrä koiran ympäri
-3 uusi. Käveli vaan pokkana mun eteen, kun pysähdyin? Uusimisessa meni hyvin.

Yht. 93/100pts, MESHYV, 2./23. Melkein kilkuteltiin valiokelloja, perhana! Mutta näköjään tästä koirasta on korkeisiin pisteisiin, eli valioitumistulokset ovat ihan mahdollisia. Ensisijainen tavoite on kuitenkin RTK4 ja yhtä iloinen koira jatkossakin kokeissa!
 

--

Ja tänään oli Vean kolmannet EVL-kisat, Lohjalla Kirsu-hallissa. Tuomarina Susanna Berghäll. Liikkeet rikottu kahteen osaan ja paikkikset ensin.




Paikalla istuminen ryhmässä, 10. Jonkin verran häiriötä yhden paikkiskoiran ikävöidessä itkuvirsillä ohjaajaansa, Vea oli istunut kuin tatti.
Paikalla makaaminen ja luoksetulo, 7 1/2. Ennakoi maahanmenokäskyä, pieni ääni sivulletulossa.

Zeta, 6 1/2. Turha pisteenmenetys, jäi seisomaan istumisessa.
Lähettäminen ja ruutu, 10. TODELLA nätti, nopea.
Ohjattu nouto, 9. Mälväsi.
Tunnari, 8. Mälväsi ja päästi ääntä.
Hyppykiertonouto, 9. Vino eteentulo, hintsan mälväsi.
Seuraaminen, 8. Ääntä askelsiirtymissä, kehuja kun "oikeasti juostiin juoksemisessa".
Luoksetulo, 9. Pieni valuminen.
Kauko, 8 1/2. NOUSI EKALLA! Vähän eteni.

Yht. 275,5/320pts, EVL1, sij. 1./3. Eli eka valiotulos plakkarissa, nyt onkin kisa saako Vea vai Oma ensin tulokset kasaan!

 

Tähdet oikeassa asennossa

 

Lauantaina käytiin Oman kanssa Lohjalla tokokokeissa - ja nyt oli kyllä tähdet kerrankin niin oikeassa asennossa, ettei paremmasta väliä! Oltiin treenailtu paljon kapulan erottamista tötsistä, ja se oli alkanut onnistua ihan kivasti. Myös käskyjen kuuntelemista ruudussa oltiin tehty paljon, ettei siellä voi vain omatoimisesti kirmailla mihin sattuu ja lätsähtää maahan sitten kun siltä tuntuu. Häiriöpaikkaistumista treenailtiin hyvin ahkerasti, mutta mikä luojan lykky sattuikaan, kun lauantain kokeissa nähtiin paikkiksen olevan viimeinen liike! Se on tuntunut Omalle oikein sopivalta, silloin se jotenkin on tajunnut liikkeen idean eikä ole valunut maihin.

Koe oli hallissa, tuomarina Juha Kurtti. AVO-koiria kuusi, me viimeisenä. Kehään mennessä Oma vaikutti olevan iloinen ja hyvin kuulolla.

Hyppy, 10. Hyvä aloitus! Oikein esimerkillinen.
Merkin kierto, 8. Lähti hippulat vinkuen merkkiä kohti ja haukkui. Vaikutti olevan vähän pihalla, mutta kovaa meni, bongasi kuin bongasikin tötsän, kiersi sen ja palasi pienellä kaarella. Näytti puntaroivan menisikö liikkurin luo, mutta valitsi oikein.
Liikkeestä seiso, 10. Jee!
Ruutu, 10. Valmistelussa Oma tsiigaili muita melkein matkalla olevia merkkejä sillä silmällä, mutta päätin että mennään nyt herran haltuun sitten. Koira lähti niin lujaa että yleisökin kohahti, näki ruudun ja lätsähti käskystä maahan täsmälleen kuten piti. Tämän liikkeen jälkeen alkoi jo tulla semmoinen olo että tästähän voi jopa tulla jotain, kaksi vaikeaa liikettä (ruutu ja merkin kierto) jo takana ja vain nouto edessä! Oma oli ihan liekeissä ja otti hyvin sosiaalista palkkaa vastaan.
Luoksetulo, 10. Ei haukkunut, ihme! Tanner taas tytisi.
Kaukot, 9. Vähän peruutti liikkeissä, nousi hitaasti perusasentoon.
Liikkeestä maahan, 10.
Nouto, 7. Noniin, se kauhuliike. Vasemmalla takana oli jotain tötsiä, samoja joita Oma oli katsellut ruutuun lähetyksessäkin. Yritin taktikoida heittämällä vähän lähemmäs ja suoraan, mutta heitin ihan helkkarin kauas ja vasemmalle, tötsien luo... no, syteen tai saveen. Oma lähti haukkuen taas kuin tykinsuusta, kuten tapana on. Se löysi kapulan, läpsi sitä mölisten etutassulla, mutta sai kun saikin sen pyydystettyä ja lähti pinkomaan luo. Eteentulo vino, siirtyi siitä ihan siivosti sivulle. Jes! Enää seuruutus, sitä me nyt ei ainakaan möhlitä!
Seuraaminen, 9.  Eikä möhlittykään! Koira oli ihan vietereillä ja siitä lähti koko ajan semmoinen innostunut murina ja puuskutus. Mutta ei haukun haukkua, edes juoksussa! Perusasennot hitaat, muuten tarkka, aktiivinen ja hieno.
Paikkaistuminen, 10. Ihanaa! Oma vähän puhisi kolisevalle ovelle, joten ei ehtinyt edes miettiä maahan valumista.
Kokonaisvaikutus, 9. Haukahduksista pisteenmenetys, mutta saatiin paljon kehuja. Tuomari tykkäsi Omasta ja sanoi, että oli iloinen ja äänekäs. Oman bravuurit! Piti myös ohjaamisestani, kun pidin koiran hyvin kartalla siitä mitä tehdään seuraavaksi. Tuomari mainitsi myös siitä, että tällä rodulla haukkuminen vähän niin kuin kuuluu asiaan - jos sheltti ei haukahtele, sille tulee pistemenetyksiä sitten jostain muusta. Oma ei vain voi itselleen mitään, haukku vain pursuaa siitä. Enkä minä ole siihen erityisemmin puuttunutkaan, mieluummin tekee iloisesti ja äänekkäästi kuin hiljaa ja haluttomasti.

Yht. 292/320pts, TK2, AVO1, 3./6.

Kentän laidaltakin saatiin vielä paljon kehuja, ja ihan syystä. Arjessa Oma on välillä tavattoman ärsyttävä, mutta kyllä se ajoittain kentällä loistaa. Mutta eikö se käyttökoiran perusominaisuus olekin juuri se? :D Nikassa mummoutumisen jo alkaa huomata, Omasta ei kyllä kisoissa ja treeneissä näe mistään, että sillä jalka painaisi. Kaikkia aina ihmetyttää, kun kerron Oman olevan kohta kymmenen.

BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 RTK3 Käpäläkoplan O'My!

Nyt on Omalla eniten koulareita meidän koirista, Ykä mukaanlukien. TK2-mitalia ei oltukaan saatu kellekään aiemmin, Ykä ja Vea menivät yksillä kisoilla suoraan voittajaan. Oma tuskin niihin skaboihin lähtee, veikkaan että sen aivosolut menisivät ihan solmuun niin monesta erilaisesta noudosta... ohjaajan motivaatiosta puhumattakaan. Taidetaan keskittyä nyt rally-tokon mestariluokkaan ja RTK4:n saavuttamiseen. Nika käy vielä tämän kuun lopussa kokeilemassa RTK3:sta, sitten voisi lähteä molemmilla mummoshelteillä mestariin ensi vuonna. 

Misseilyä ja työhommia

Pusuvietti jyllää ja jaloissa on vieterit

Pikku-Köpsylä kävi pentunäyttelyissä olemassa oikein asiallisesti! Helppo piski, ei mitään ongelmia isossa, koiria täynnä olevassa hallissa. Ei edes kehässä loikkinut pussailemaan ketään, varmaan sillä on sitten vain misseily verissä. Vapaalla vedetään satasta ja kuten yllä olevasta kennelleirillä otetusta kuvasta käy ilmi, rakastetaan yhtä rajusti. Kehässä ollaan nättejä eikä yhtään törttöillä. Tuomarille Goji heilutteli häntää hampaita tarkastaessa ja seisoskeli hienosti. Ohjaajan pitää muistaa seuraavalla kerralla juosta lujempaa - vaikea muistaa kaikkea kun päähän mahtuu lähinnä tokosääntöjä ja pk-kaavioita...

"Mittasuhteiltaan oikea. Tässä vaiheessa hieman kevyen vaikutelman antava narttupentu, jolla kaunis ylälinja. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi. Riittävän tummat pyöreähköt silmät. Leikkaava purenta. Hyvin kulmautunut takaa, niukemmin edestä. Runko saa vielä täyttyä. Hyvät tiiviit käpälät. Esiintyy ja esitetään hyvin. Liikkuu sivulta riittävällä askeleella, edestä hieman löysästi."
ROP-pentu, KP.

RYP-kehästä meidät käteltiin ekoina ulos, vaikka sielläkin holsku oli aivan älypätevä ♥

  

30.9. käytiin kamppailemassa Oman kanssa HSKH:n seuramestiksissä. Vuosi sitten korkattiin AVO-luokka samoissa pirskeissä. Nyt saatiin sentään parikymmentä pistettä paremmat pisteet kuin silloin! Oma itse oli kuin kiertoradalle lähdössä, joten siihen oli vähän vaikea saada kontaktia. Kaavittiin kuitenkin jollain ilveellä AVO3 kasaan, ja tuomari tykkäsi vauhdikkaasta ja heiluvahäntäisestä merlestä. "Kyllä sille vielä malttia ehtii tulla, minkä ikäinen se on?" "9,5v." "Jaa..."

Nouto, 8. Haukkui, käpälöi kapulaa, toi oikealle puolelleni? Siirtyi kyllä siitä nätisti sivulle.
Istuminen liikkeestä, 0. Seisoi.
Merkinkierto, 0. Kävi merkillä, teki merkin oikealla puolella u-käännöksen oikealle ja lähti tuhatta ja sataa tulemaan kohti. Öö, jotain unohtui? :D käytiin yhdessä tekemässä uudelleen.
Hyppy, 8. Ei tainnut istua sivulla.
Seuruu, 7. Iloinen, mutta ei istunut about kertaakaan...
Luoksetulo, 7. Ei istunut.
Liikkeestä seiso, 8,5. Jotain härvellystä.
Kaukot, 8.Ekaa käskyä piti vähän pitkittää.
Ruutu, 0. Pylly ulkona. Korjattiin.
Paikkis, 10. Jee!
Kokonaisvaikutus, 9. Iloa ainakin riitti!

Yht.195,5/320pts, AVO3.

14.10. kisattiin Lohjalla, edelleen TK2 mielessä. No eipä napsahtanut mitalia tälläkään kertaa, nollattiin kaksi ison kertoimen liikettä. Nämä olivat Oman yhdeksännet AVO-kisat, joten parin viikon päästä kokeillaan kymmenettä kertaa. Voi pönttömerle! Himpun paineissa se oli kyllä yksilöliikkeissäkin, vaikka meno näytti ilmeisen iloiselta - jo toinen tuomari lohdutti, että kyllä se ikä tuo malttia. "Niin, tää on kohta 10v..." "No on sillä vielä pari vuotta aikaa!" Ihan totta kyllä.

Paikkaistuminen, 0. Meni maahan melkein heti. Alkaa olla vähän turnajaisväsymystä tällaisten pelkästään kokeissa tapahtuvien juttujen kanssa. Pöh!
Ruutu, 10. Aika laitaan lätsähti, mutta sama se!
Nouto, 0. Lähti kuin rasvattuna - ja bongasi sivussa olleen tötsän, kävi läpsimässä sitä etukäpälillä ja tuli luokse.
Hyppy, 10. Jee!
Liikkeestä maahan, 9. Vino, mutta muuten jees!
Merkin kierto, 9.
Luoksetulo, 9.
Liikkeestä seisominen, 10. Jee!
Seuraaminen, 8. Vähän haukahteli, kun oli temponvaihto juoksuun oli NIIN KIVAA.
Kaukot, 9.
Yleisvaikutelma, 8. Haukahteli.

Yht. 229/320pts, AVO2.

Mummot jyrää

Noniin! Kaikenlaista on taas puuhattu ja pentu kasvaa, mutta shelttimummojen kisaputkesta ensin. Oman kanssa ollaan kisattu ahkerasti tokon AVO-luokkaa, vaihtelevin menestyksin. Selvästi on kuitenkin parempi meno kuin alkuvuodesta, ja mummokoiralla on joku käsitys joka liikkeestä. Ulkoisista häiriötekijöistä riippuen sillä joko sitten herneet kohtaavat tai eivät kohtaa. TK2 meillä on tavoitteena, ja se on nyt yhden ykköstuloksen päässä! Sitä mennään kokeilemaan vaatimattomasti seuramestiksiin tämän kuun lopussa.

9.7. kisattiin Hyvinkäällä. Sisäkisat, oikein kiva halli. Oma oli aivan jäätävän hieno, todella täpinöissään ja tarkkana. Jonkin verran se haukkui kiihtyessään, mutta ihan sama. Saatiin myöhemmin monelta ihmiseltä kehuja, ohjaus oli hienoa ja eleetöntä, jes!

Paikalla istuminen, 10.

Seuraaminen, 9,5. Tosi hyvän tuntuista.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 8.

Luoksetulo, 9,5.

Istuminen seuraamisen yhteydessä, 0. Seisoi.

Ruutu, 9.

Noutaminen, 8,5.

Kauko-ohjaus, 9,5. Meni alussa vinoon, mutta pysyi sitten siinä.

Estehyppy, 9,5.

Merkin kierto, 9,5.

Kokonaisvaikutus, 10. Ihanaa <3

Yht. 277,5/320pts, AVO1. Kommenttina: "Tuomarin suosikkikoirakko :)" !

5.8. kisattiin Kouvolassa, kasvihuoneessa olevassa hallissa. Päällä oli joku trooppinen myrsky, kun vuoroin ukosti ja satoi ja vuoroin oli hullun kuuma. Siihen nähden Oma teki oikein hyvin, vaikka sitä jännittikin. Koska nollattiin hyppy, jäätiin yhden pisteen päähän ykkösestä. Höh!

Paikalla istuminen, 10.

Seuraaminen, 8,5. Vähän paineistunut.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.

Luoksetulo, 9,5.

Istuminen seuraamisen yhteydessä, 9,5.

Ruutu, 9,5. Hieno! Sehän osaa!

Noutaminen, 7. Jotain haukkua ja muuta.

Kauko-ohjaus, 7,5.

Estehyppy, 0. Kiersi, oli selvästi paineistunut. Näytti vähän siltä että luikahtaa ulos kehästä, mutta tuli kuitenkin luokse.

Merkin kierto, 9.

Kokonaisvaikutus, 8. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 255/320pts, AVO2. Sij. 3./9.

30.8. kisattiin Hämeenlinnassa, ulkona. Nurmipohja, mikä on Omalle haastava, koska se ei esim. löydä sieltä kapulaa. Eikä löytänyt nytkään. Kova oli yritys! Vaikeat yksilöliikkeet, eli ruutu ja nouto, menivät valitettavasti nollille tällä kertaa - muuten koira olikin oikein innoissaan ja sai tosi hyviä pisteitä.

Paikalla istuminen, 0. Meni maahan ennen ajan loppua.

Seuraaminen, 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.

Luoksetulo, 9.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 9.

Ruutu, 0. Pylly jäi kehänauhan ulkopuolelle. Kohti mennessä koetti itsenäisesti korjata, ja pomputti pyllyn ruutuun. :D ei auttanut, valitettavasti.

Noutaminen, 0. Ei löytänyt kapulaa, lähellä ollut merkki häiritsi kauheasti myös.

Kauko-ohjaus, 9,5.

Estehyppy, 9.5.

Merkin kierto, 9

Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 204/320pts, AVO3. Sij. 3./3.

2.9. kisattiin Helsingissä, sama tuomari kuin Hyvinkäällä. Ulkokisat, nyt hiekalla. Kentän vieressä ollut kehäteltta pelotti Omaa, joten se ei ollut ihan niin täpäkkä kuin normaalisti. Paikkiksessa meni taas makuulle 10s ennen ajan loppumista, äsh! Yksilöliikkeissä Oma tsemppasi hulluna teltasta huolimatta, ja saatiinkin pelkkiä erinomaisia arvosanoja! Toka ykkönen, mahtavaa! Tuomarikin huomautti, että on nähnyt tämän koiran parempana. Vastasin, että niin minäkin. :-D

Paikalla istuminen, 0. Meni maahan ennen ajan loppua.

Seuraaminen, 8. Kammoksui vähän kentän vieressä ollutta telttaa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.

Luoksetulo, 9.

Istuminen seuraamisen yhteydessä, 9,5.

Ruutu, 10. Kääntyi käskystä suoraan vauhdista ja lätsähti maahan. Yleisöstä kuului "ooh!", enkä edes kauheasti liioittele. Oli muuten superhieno. KYMPPI ruudusta, Omalle!

Noutaminen, 9. Ysi! Omalle, noudosta!

Kauko-ohjaus, 9,5. Alussa meni vinoon, mutta pysyi sitten vinossa myös.

Estehyppy, 9.

Merkin kierto, 8. Teki jonkun ison kaarteen ja harkitsi paluumatkalla, että menisikö tuomarin luo. Ei mennyt.

Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 263,5/320pts, AVO1. Sijoitus, 1./7.

Myös Nika on käynyt kisaamassa, yli vuoden tauon jälkeen T päätti käydä kokeilemassa rally-tokon voittajaluokkaa. Nikalla on yksi hyväksytty tulos sieltä ja monen monta nollaa, mutta nyt parivaljakko näytti kaikille mistä kana pissii! Hieno tulos tuli tältä radalta, joten nyt Nikakin on yhden tuloksen päässä RTK3:sta. Ei ole seniorin voittanutta!

Radalta Nika sai -10pts peruutuksesta (ohjaajan yksi askel oli liian lyhyt) ja muut jotain yksittäisiä yhden pisteen epätarkkuuksia.

Yht. 87/100pts, VOI1, sij. 2./19.! 

Godzilla on jo yli kymmenkiloinen

 14vko

Pentu sen kuin venyy ja paukkuu joka suuntaan, hyvin epäsopusuhtaisesti! Kasvattaa ilmeisesti itseään raaja kerrallaan kohti aikuismittoja, nytkin on pöljän takakorkea. Ja hännässä on typerä pieni tupsu. Mutta hiljalleen se alkaa näyttää koiralta, eikä enää vain pieneltä pumpelolta.

Hyvin rohkea Goji on ollut edelleen, jos jokin asia nyt pitää väkisin kaivaa niin korkeita paikkoja se on hitusen jännittänyt. Tosin nytkin huitelee kallioilla menemään siinä missä muutkin, eli tuskin tulee olemaan mikään ongelma. On myös osoittanut, että Omaa Mieltä löytyy, eli luultavasti tulee ilmaisemaan sitä kiukuttelemalla aikuisenakin - harmi vain, ettei tässä taloudessa sitä saa läpi vaikka kuinka olisi Tyhmää. Esimerkiksi viime tokotreenit menivät ihan äärimmäisen mallikkaasti, kunnes juotin Gojin treenikassin luona. Sieltähän se sai hajun Eteenmenopalkoista ja oli sitten sitä mieltä, ettei muuten tee enää yhtään mitään Tyhmän Äidin kanssa, vaan haluaa tehdä eteenmenon ja syödä Eteenmenopalkat. Noh, sitten se yritti kiskoa väkisin jokaisen näkemänsä treenikassin luo, mutta ei sitten päässyt. Vähän ajan päästä alkoi sitten taas yhteystyö pelata ja temppujen tekeminen oli taas kivaa. Pitää vain pitää pää kylmänä ja opettaa heti mukelosta, ettei kiukuttelu kannata.

 

 Hollantilainen, saksalainen ja hoitobelgialainen!

 

 Ei mikään ole tämän muotoinen

 

Yhtenä temppuna treenataan myös oikealla seuraamista

Muilla koirilla pyyhkii niilläkin hyvin. Vealle katsellaan alustavasti AD-koetta ja EVL-kokeita. EVL-liikkeissä on ollut pieni epätoivo kun on tuntunut siltä, etteivät ne etene ja jokaisessa liikkeessä on sata liikkuvaa palaa, mutta nyt on jotain klikkejä hiljalleen auennut ja valoa häämöttää tunnelin päässä.

Omalle katsellaan niitä toko-AVO -kisoja, joita ei kauheasti nyt kesällä pk-seudulla ole. Mutta eiköhän me johonkin onnistuta itsemme survomaan. Liikkeet ovat kasassa, kunhan vain pysyy mopo käsissä kentällä. Viimeksi otettiin kokeenomaiset treenit, ja niissä saatiin koiraa vähän jo paineistumaankin. Niitä vaan lisää, kyllä se siitä.

Nika pörrää mummona mukana ja puuhastelee rally-VOI -liikkeitä siinä sivussa, ehkä senkin voisi kisoihin ilmoittaa!

Koutsi saapui taloon!

Pitkällisen odotuksen jälkeen meillä on viimein pentu! Kare-Saran Candy eli Goji eli Koutsi liittyi laumaan viime viikon torstaina. Alunperin olimme varanneet toisen pennun samasta pentueesta, mutta se valitettavasti jouduttiin lopettamaan seitsemän viikon ikäisenä. Kasvattaja kuitenkin tarjosi meille Candya, joten alkujärkytyksen laannuttua päätimme tarttua tarjoukseen. Goji on ollut todella reipas ja erityisesti Vea on ottanut sen todella hyvin vastaan. Se jaksaa leikittää pikkusiskoa loputtomiin. Sheltit jättävät riiviön huomiotta, mutta antavat köniin jos se kiusaa niitä.  

Penska on käynyt pyörimässä kaupungilla ja ostoskeskuksissa useaan otteeseen, eikä se tunnu pelkäävän kauheasti mitään. Hirveästi se kiukuttelee jos ei saa jotain haluamaansa ja puree ihan kaikkea, mutta on oppinut tarjoamaan istumista ja katsekontaktia eikä kuitenkaan tunnu ihan turhasta kitisevän. Treenikentilläkin mukelo on ehtinyt käydä, omatoimisissa ollaan käyty vain syömässä ja leikkimässä ja ohjatuissa opetellaan hiljalleen ihan oikeitakin juttuja. Vielä on vaan ulkona kauhean kylmä tuollaiselle nakumahalle, mutta onneksi kesä on tulossa.

Oma sen sijaan kävi maanantaina tokokokeissa! AVO0 tuli taas, mutta koira oli sentään tosi iloinen. Ne liikkeet, mitä se tekee, se tekee ihan nappiin - mutta Oma on niin häiriöherkkä, että ei vaan aina pysy muumit laaksossa. Lisää vaan häiriötreeniä, kyllä se siitä! Oman kanssa on nyt hyvä pitää kisarutiinia yllä, niin uskaltaa joskus Koutsin kanssakin mennä.

Paikalla istuminen, 10.
Liikkeestä seisominen, 10.
Merkin kierto, 0. Bongasi merkin, bongasi sitten jotain muuta ja melkein koukkasi ulos kehästä eikä lisäohjauksellakaan tajunnut.
Kaukot, 7. Yksi lisäkäsky toiseen maasta istumiseen, muuten tosi hyvät! Ei peruuttanut yhtään vaihdoksissa.
Liikkeestä maahanmeno, 9.
Ruutu, 0. Oli jo bongannut ruudun, mutta piti sählätä jotain ennen lähetystä ja unohti.
Nouto, 0. Tarkasti lähellä olleet merkit, tarvitsi rutkasti lisäohjausta kapulan löydössä.
Estehyppy, 9.
Seuraaminen, 9. Oli oikein pätevä ja iloinen pk-sheltti!
Kokonaisvaikutus, 6. Miinusta haukkumisesta ja siitä, että meinasi käydä kehän ulkopuolella.

Yht. 190,5/320pts, AVO0.

Kevään korvilla

Kevät tulee, vaikka näköjään sitä lunta tuleekin koko ajan lisää. Uudet tuulet puhaltavat. Kolmen koiran kanssa liikkuessa sitä välillä huomaa ajattelevansa, että pitää mennä pian kotiin Ykän luo. Viimeisenä vuotenaan se jäi usein kotiin, kun muita treenattiin. Mutta enää ei Yrjänän tarvitse odottaa, nyt se on aina mukana mihin vain menemmekin. Välillä iskee ikävä, usein ihan pienistä jutuista. Kuten purkkikermavaahtoa pursottaessa, siitä äänestä holsku meni ihan pähkinöiksi. Mutta toisin kuin Myran kanssa, Ykän lopetus oli harkittu ja surutyötä oltiin tehty jo pitkään etukäteen. Sitä ei verhoa minkäänlainen epäreiluuden tai huonon omantunnon kalvo. Se oli oikein, ja tosiasiassa sitä osaa keskittyä vain siihen, kuinka ihanaa ja opettavaista oli elää sen koiran rinnalla kahdeksankin vuotta.

Oma opettelee hissukseen hallitun häiriön sietämistä ja palkattomuutta tokotreeneissä. Sitä pitää kuunnella mitä sanotaan, eikä vain roiskia menemään. Ollaan pidetty kiinni siitä, että jos sheltti puolivälissä unohtaa, mitä oli tekemässä, liike loppuu siihen. Kyllä Oman saa lisäohjauksella tekemään halutun tehtävän oikein, mutta ei se siitä mitään opi. Sooloilusta siis aina homma seis ja alusta, ja se tuntuu toimivan. Sitä alkaa ohjaajakin pikkuhiljaa oppia, ettei häiriötä pidä pelätä. Lisää vaan vettä myllyyn.

Vean kanssa treenataan kovasti EVL:n liikkeitä, muu on vielä ennen pelastuskauden alkua hetken tauolla. Kokonaiset liikkeet alkavat onnistua; eteenlähetyksissä, merkissä ja hyppykiertonoudossa koiralla alkaa olla jo oikea suunta ja ajatus. Usein tosin vielä autetaan ja helpotetaan, koska Vea on niin häiriöherkkä ja myös hyvästä fiiliksestä on pidettävä kiinni. Nyt uskaltaa jo vähän viilatakin. Suoruutta, vauhtia ja vaatimusta, jotta liikkeistä tulisi mahdollisimman helppoja sitten koepaineiden pamahtaessa päälle. Naksu on ollut käytössä esim. ohjatun noudon tötsän takana suorassa seisomista treenatessa, sekä kaukon tarkassa tekniikassa.

Ohjaajalle tärkeä oppi on ollut muistaa myös tauot. EVL:n liikkeet alkavat olla oikeasti rankkoja sekä kuskille että ponille - ja jos treenejä on koko ajan kovalla intensiteetillä, ei meillä ole enää yhdessä niin hauskaa. Täytyy osata rikkoa kaavamaisuutta, sekä välillä ihan vaan nollata päätä. Peltopäivistä ja uimalareissuista nauttii koko porukka ja levossahan se oppiminenkin tapahtuu!

Pelastushaun uusi kausi alkaa pian, tällä kertaa mukaan lähtevät molemmat ohjaajat. Tutustumispäivään pääsee seniori-Nika, jolla on raivokas ilmaisuhaukku ja tekemisen halu. Pääsiäisen korvilla pitäisi sitten kotiutua se varsinainen treenikoira, tuleva multivalio. Eiköhän sitä nopeasti taas totu neljän koiran arkeen, kyllähän se pyöri varsin näppärästi sen neljä vuotta aikaisemminkin.

Yritetäänpä nyt pysyä elossa

Jopa nyt on kaikenlaista: ensin Nikan lavat kipeytyivät niin, että se kiljahteli nostettaessa, ja kun se saatiin hoidettua, Oma alkoi ihan yhtäkkiä saada halvausoireita. Nika kävi akupunktiossa, laserissa ja hierojalla, ja on nyt intensiivisen hoitojakson jälkeen ollut ihan hyvässä kuosissa. Se on ollut jonkin aikaa treenitauolla, mutta voi olla, että pieni treenaus pitäisi sen paremmin auki. Mummohömpöttelyyn siis panostetaan jatkossa lenkkeilyn lisäksi! Saapi nähdä, lähdetäänkö sen kanssa enää kisaamaan rallyssa. Ehkä, jos tulee sellainen fiilis, mutta ei oteta paineita. Johan se ensi kuussa täyttää yksitoista.

Vea on ollut treeneissä jokseenkin allapäin, tekee kyllä mitä käsketään, mutta se tavanomainen ja veamainen palo on uupunut. Hieronnassa ja hoidossa on vahvistunut, että kyse ei ole kivuista tai lihasjumeista, joten joko sitä vaivaa leikkikaverin puute kotona tai sitten nyt ollaan hinkattu liikaa tekniikkaa uusien liikkeiden muodossa. Kuurina pieni lepotauko kaikesta aktivoinnista ja sitten katsotaan ohjatuissa treeneissä olisiko reippaus palannut. Monestihan sitä sanotaankin, että lomaa pitäisi olla päivä viikossa, viikko kuukaudessa ja kuukausi vuodessa. Olkoot tämä nyt se meidän viikko kuukaudessamme. Metsälenkillä onneksi Vea on kuitenkin iloinen ja vauhdikas vetäen pitkin poikin hankea keppi suussaan ja tehden iloloikkia polun poikki.

Toissapäivänä Omalta lähti takajalat alta ihan ilman ennakkovaroitusta. Äkkiä se ei vain enää päässyt makuulta ylös kunnolla, ja istumaan/makaamaan lätsähti hyvin vaikean näköisesti. Käveleminen oli kuin puujaloilla kävelyä. Pari vuotta sitten sillä oli vastaavia oireita, jotka paljastuivat vatsakivuksi ja elektrolyyttien heittelyksi ja hoituivat nesteytyksellä, mutta nyt ei ollut mahavaivoja. Iltasella alkoi myös kipuilla vasemman takajalan koukistamista. Oli siinä jo puhetta jo siitäkin, että jos se on selkä, niin ei kohta yhdeksänvuotiasta koiraa lähdetä enää leikkaamaan. Aamulla oli jo hitusen parempi, mutta lähti silti käymään lääkärissä. Päivän aikana parani hiljalleen ilman sen kummempia toimenpiteitä, oli lekurinkin mielestä mystinen tapaus. Oli kyllä ihanaa nähdä se omana koikkelehtivana itsenään iltasella. Nyt lepäillään tämä viikko ja katsellaan, miten liikkuminen sujuu - jos näyttää yhtään epäilyttävältä, koira lähtee kuvauksiin. 

Ennen halvauskohtausta oltiin Oman kanssa panostettu kapulan pitämisen harjoitteluun. Vapautus ja palkka siis pidosta, ei irrotuksesta. Tämä pitää muistaa tulevankin treenikoiran kanssa! Lisäksi kaukoja ollaan jumpattu paremmalla tekniikalla.

Niin, ja käytiinhän me kisoissakin hakemassa toinen AVO0 kisakirjaan:

Paikalla istuminen, 10. Eipä ongelmia, vähän jännittävä paikkis kun oli selkä yleisöön päin. Ei valunut maihin vaikka vähän näyttikin lösähtäneen palatessa.
Liikkeestä seisominen, 9.
Merkin kierto, 0. Lähti suoraan, muttei löytänyt merkkiä. Oikeesti, tämä koira. Kävi haukkumassa kierroksen ja palasi luokse - käytiin sitten yhdessä avustetusti merkin luona kiertämässä se.
Seuraaminen, 8. Oli muuten aika iloinen, ihanaa! Jotain hämärää tötöilyä, mutta iloisuudesta olen tyytyväinen.
Liikkeestä istuminen, 7. Annoin aika isot avut tarkoituksella, siitä ropisi pisteitä.
Ruutu, 9. Oikein ihana! Näytti valmistelussa ihan siltä, ettei sillä ole mitään hajua mistään, mutta lähti kuitenkin suoraan ja lätsähti ruutuun. Eipä olisi uskonut!
Estehyppy, 8. Ööh, luoksetulossa kiersi minut kerran?
Luoksetulo, 6,5. Haukahti ja kiersi minut kerran ennen perusasentoa. Ihmettelin tätä kehän jälkeen, kuulemma treeneissä autan sitä vähän kädellä ja nyt en auttanut. Pitääpä kiinnittää huomiota.
Nouto, 0. Varasti, haukkui, loppuasennossa makasi ja läimi kapulaa. Jepjep.
Kaukot, 0. Peruutti liikaa. Muuten suoritti kyllä kaikki vaihdot. Kaukotekniikka tehotreeniin, olen ollut liian lepsu siitä, kunhan on vain suorittanut vaihdon.
Kokonaisvaikutus, 7. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 179,5/320pts, AVO0.

Treenejä ja leikkitreffejä

Pentusuunnitelmat etenevät, mutta mitään varmaa ei ole vielä tiedossa. Pidetään kuitenkin sormet ristissä, että kesänkorvilla täällä taas olisi vähän vilkkaampaa!

Vea on käynyt muutaman kerran ohjatussa tokokoulutuksessa, viime kerralla Omakin tuli mukaan. Aiheena lähinnä noutoliike ja Oman häiriönsietokyvyttömyys. Saatiin oikein hyviä vinkkejä siihen, kuinka liikettä voi helpottaa häiriöitä lisättäessä, ja kuinka tehdä hyvä suorapalkkaus pelkästä kapulannostosta. Lisäksi otetaan ruutuun kosketusalusta (tyhjän) namialustan sijaan. Näitä ehdottomasti jatketaan omatoimitreeneissä; kosketusalustalle hakeutumista ollaankin jo naksuteltu jonkin verran olkkarissa. Lisäksi pitää alkaa ketjuttaa kentälle menon kivuutta sekä itse koeliikkeitä niin, että tekee useamman liikkeen ennen superpalkkausta. Tätä varten ostettiin läjä kissan märkäruokaa, joten luulisi maittavan. Tämän kuun lopussa mennään taas kokeilemaan AVO-kisoja!

Vean tokoliikkeet edistyvät myös mukavasti. Muutama erikoisvoittajan liikkeistä oli vielä vuoden lopulla täyttä hepreaa ja välillä sitä ihmetteli, että miten koira voi muka nämä ikinä oppia. Vealle ei oltu koskaan opetettu merkin kiertämistä ja kaiken hoksaavana - hyppyjä ja kapuloita rakastavana ADHD:na - hyppykiertonouto vaikutti lähinnä päänsärkyä aiheuttavalta. Hyvillä neuvoilla, rauhallisella ketjuttamisella ja kivalla hupsuttelumeiningillä palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikalleen. Samoin varsin kivalta näyttää jo ohjattu nouto, joten kunhan eteenlähetys ja paikkis ovat mallillaan ja kaikkea vielä vähän hienosäädetään, niin mahikset starttaamiseen alkavat olla jo lähellä.

Vea on virallisten touhujen lisäksi opetellut hupsuja temppuja, mm. "katto"-käskyllä heittäytyy selälleen ja ojentaa etujalat suoraksi ilmaan. Se on myös etsinyt eukalyptuksen hajua sisätiloista varsin onnistuneesti.

Samanväristen leikkikerho: Barbara, Marvel ja Vea

 Keiko, Halla, Nika, Vea, Oma, Väinö, Barbara ja Marvel

Oman tokoilut

Huipulla tuulee

Ensinnäkään Oman kanssa ei koskaan pitänyt mennä tokon AVO-luokkaan, koska se ei yksinkertaisesti nouda mitään. Noh, jotenkin se sitten vahingossa oppi noutamaan - kapulalla pitää aina kekkuloida jotain ihmeellistä ja luovutusasento on välillä vähän mitä sattuu, mutta hiljaa hyvä tulee. Onneksi merlellä on järkähtämätön työmotivaatio, sillä korvaa hyvin puuttuvia aivosoluja.

Toisekseen olin varma, ettei Oma koskaan tule oppimaan ruutuun irtautumista, koska sillä on suurena ongelmana irtautua ylipäätään ohjaajasta. Jos se irtautuukin, se on hyvin häiriöherkkä ja jos sen näkökentässä on vaikka jotain ylimääräisiä tötsiä tai roskia, se unohtaa, mitä se oli tekemässä. Namialustan kanssa ruudusta tuli superkiva paikka, joskin suurin oivallus tuli siitä, että Omaa pitää oikeasti valmistella tulevaa koitosta varten. Tämä kokeilu taas oikeastaan tuli Vealta, jolla valmistelu toimii äärimmäisen hyvin. Nyt Oma on valmistellessa jo sinkoutumassa ruutuun ja sillä on selvä käsitys siitä, että käskyn tultua pitää juosta eteenpäin ja lujaa. Välimatkalla ei ole väliä, lähtee kentän toisesta päästäkin niin että tanner tärisee. Namialustalla kuuntelee maahan-käskyä pitkältäkin. Seuraava vaihe onkin namialustan häivyttäminen - toissailtaisissa treeneissä tehtiin ensin pari ruutua alustalla ja sitten yksi ilman, ja shelttihän lätsähti siivosti keskelle ruutua maahan-käskystä. Eli ehkä sitä voisi tammikuun lopussa taas käydä huvikseen kisailemassa!

Muissa AVO-liikkeissä ei isompia ongelmia olekaan, muuten kuin että kisoissa Omaa alkaa jännittää, eikä se esimerkiksi seuruussa tee parasta palveluskoiraseuruutaan. Mutta siihen vaivaan auttaa vain kisaaminen. Pitkän matkan tavoitteena Oman kanssa on TK2, jolloin sen tittelirivi pitenisi kuuteen koulariin. Aika hullua, ottaen huomioon, että Oma tuli meille kolmivuotiaana kotikoiraksi! Oma on muutenkin alkanut vähän protestoida tätä Ykän lopetuksesta johtuvaa treenihiljaiseloa turhalla päksyttämisellä, se on selvästi sisimmissään työkoira. Joten ei muuta kuin takaisin kentille.