2019!

Puoli vuotta on kulunut viime postauksesta, ja jonkin verraan ollaan talvella pidetty ihan vain rehellistä taukoakin. Nyt sitä aletaan taas hiljalleen nousta horroksesta. Facebookissa ollaan vähän ahkerammin kerrottu kuulumisia ja tuloksia, mutta ehkä tännekin voisi jonkinlaisen yhteenvedon laittaa.

Goji hoiti viime vuonna BH:n ja rauniosoven lisäksi tokon alemmat luokat. Alokkaassa käytiin kaksi koetta, avoin hoidettiin ykkösellä purkkiin. Erityisesti AVO-kisoissa Goji oli oikein iloinen ja menossa mukana, ainoa kämmi tuli vikassa liikkeessä, kun Goji halusi tötsänkierron jälkeen kiertää tötsän vielä uudelleen. Varmaankin ajatteli, ettei ollut tehnyt sitä kunnolla, kun ei tullut palkkaa. Nyt ollaan alettu hiljalleen taklata VOI-liikkeitä - katsotaan, josko tänä vuonna vaikka loppuvuodesta pääsisi kokeisiinkin asti. Vea on käynyt parissa EVL-kokeessa, mutta ykköstuloksia ei ole vielä siunaantunut sitä yhtä enempää. Vea hoiti myös rauniosoven hienosti purkkiin viime vuonna.
PK-hakua treenattiin loppukaudesta suht ahkerasti Gojin ja Vean kanssa, kyllä siinäkin päästiin eteenpäin. Gojilla ei vielä oikein ole ihan kaikki osa-alueet hallussa - haukun aloittaminen on vähän hankalaa, mutta kun se aloittaa, se kyllä päksyttää menemään vaikka maailman tappiin. Maastoliikkeistä esineruutu on Gojille vaikein, se mielellään vaihtaisi esinettä kivempaan. Pitää treenata yhdellä esineellä kapeissa ruuduissa, jahka tuo lumi sulaa. PK-tottiksessakin on vielä puuhaa, eniten noudoissa ja eteenmenossa - eli vähän kaikessa :D mutta toivotaan, että tänä vuonna päästäisiin siinäkin kisaamaan! Eiköhän HK1 olisi ahkeralla treenauksella ihan mahdollinen.

Toukokuulle vähän katselin Gojille MH-kuvausta, jahka huhtikuun juoksut on juostu, ja joskus kesällä raunioetsinnän peruskoetta, sitten kun itse rauniokausi edes alkaa ja päästään treenaamaan. Rakennusetsinnöissä Goji ja Vea kävivät viime viikonloppuna, siellä molemmat vaativat vähän orientoitumisaikaa, mutta sitten lähti kyllä hyvin moottori käytiin.

Saavutukset ja tavoitteet

Niin se vaan vuosi 2017 loppui ja seuraava alkoi. Tänä vuonna ollaan keskitytty paitsi pennun kasvatukseen, myös muihin koiriin. Lisenssit on ostettu ja ensimmäiset kisat - shelttien rally-tokot (VOI ja MES) on jo maksettu! Goji täyttää helmikuussa vuoden ja sillä alkaa olla pohjat kaikkeen hyvällä mallilla, Vea on päässyt korkkaamaan tokon korkeimman luokan ekana meidän koirista ja Oma tosiaan korkkaa rally-tokon korkeimman luokan ihan näillä näppäimillä. Muuten koirat pysyivät viime vuonna terveinä, mitä nyt Vealla oli vähän kutina-/ihotulehdusongelmia. Ja Gojille tuli joku jouluhätä, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että se oli vain täynnä kakkaa...
Tänä vuonna myös jännitetään Gojin terveystuloksia, toivotaan että siellä on kaikki mallillaan kun luonnekin on niin kohdillaan! Noin muuten laumalla pyyhkii hyvin, Vea ja Goji on parhaita kavereita ja leikkivät ihan jatkuvasti. Edes Gojin ekat juoksut eivät vaikuttaneet niiden suhteeseen mitenkään.

OMA
Oma saavutti tämän vuoden tavoitteensa eli TK2:n viime vuonna. Kymmenet kisat loppujen lopuksi käytiin erinäisten aivopierunollien vuoksi, mutta vikoissa kisoissa marraskuussa Oma pisti parastaan ja hoiti TK2:n kotiin pistein 292/320! Oman tokoura jääkin nyt tähän, tänä vuonna se täyttää 10v ja keskittyy tavoittelemaan MESHYV-tuloksia rally-tokosta. Jää nähtäväksi tuleeko se ikinä saamaan valioitumiseen tarvittavia pistemääriä, mutta RTK4:n on varmasti ihan saavutettavissa. Kuten todettua, parin viikon päästä korkataan nämä pisteet. Vuodet eivät Omaa paina, se rällää menemään edelleen samaan tahtiin ja on äärimmäisen täpäkkä kentällä.

NIKA

Lauman pomon tehtävä on lähinnä pysyä terveenä. Ensi maaliskuussa sille tulee 12v mittariin, ja ainakin vielä se jaksaa porhaltaa muiden mukana metsälenkeillä. Hieman on vanhuudenhöperöitymistä havaittavissa, mutta kyllä Nikakin kävi hakemassa yhden hienon VOIHYV-tuloksen rallysta viime syyskuussa! Tänä vuonna Nika käy vielä kokeilemassa kolmatta ja viimeistä VOIHYV:iä, mutta jos vaikuttaa siltä ettei soopelilla ole kivaa, se saa suosiolla jäädä eläkkeelle. Tärkeintä on että elämä maittaa ja askel nousee. Vähän sillä tuntuu olevan jumeja, joten hierontakäynti voinee olla paikallaan.

VEA

Vean kanssa pyöräiltiin AD, jonka M oli jo pitkään halunnut pyöräillä Ykän kanssa. Sehän meni erittäin hienosti, eikä sakulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Polkeakaan ei ohjaajan tarvinnut. Tänä vuonna M uhkasi Vean näyttelyyn misseilemään, se kun ei ole vielä kertaakaan virallisissa näyttelyissä käynyt ja tokovalioituminenhan se toivottovasti on suunnitelmissa. Joulukuussa pitkän kisatauon jälkeen Vea starttasi ensimmäistä kertaa tokon EVL:ssä. Eihän se vielä ihan nappisuoritus ollut, mutta EVL3:sen arvoinen yritys kuitenkin. Suunta on silti oikea ja nyt tauko ei saa enää jäädä noin pitkäksi - tänä vuonna siis reippasti vain tulta päin ja lisää kokeita!
Ehkäpä viimein riittäisi rohkeus myös siihen raunion SOVE:en? M puhui myös puoliläpällä jotain pk-hakukokeista.

GOJI

Goji syntyi helmikuussa ja tuli meille pääsiäisenä. Sen tuloa oli leivottu pitkään; olikohan jo Vean tullessa vuonna 2012 kun sanoin ääneen, että seuraava holsku tulee sitten 2017 - ja niin se sitten tulikin. Cozy on osoittautunut maailman helpoimmaksi koiraksi - se ei hätkähdä juuri mistään, osaa kävellä remmissä sekä vapaana ja tykkää ihan kaikista. On sekin kyllä tuhoja tehnyt, mm. maistellut seiniä ja syönyt takkeihin reikiä, mutta se nyt oli odotettavissa. Lisäksi se saa välillä sellaisia hepuleita että taulutkin heiluu ja jo pentuna hyppäsi niin korkealle että allekirjoittaneella oli paidassa reikiä olkapään kohdalla. Edelleen sillä on vieterit jaloissa ja kauhea tarve pussailla, kaikkein eniten korvakäytäviä. Aluksi oli vähän ongelmallista miettiä, miten lelupalkata ei-pallohullua koiraa, mutta onneksi se lamppu on alkanut syttyä Gojinkin päässä. Nyt maistuu namit ja lelut yhtä lailla.

Goji on ensimmäisen elinvuotensa aikana opetellut tottista, tokoa, rallya, rauniohakua ja pk-hakua, sekä hieman pk-jälkeä ja noseworkia. Sen kanssa on käyty kennelleirillä ja pyöritty siellä sun täällä. Pentunäyttelyissä Goji kävi pönöttämssä häntä heiluen ja sai ROP PEN:in. Joulukuussa Goji kävi Messarissa näyttelyissä ja oli oikein nohevasti sielläkin, EH:n ja ERI JUK3:n arvoisesti. Tänä vuonna olisi tarkoitus hoitaa ensisijaisesti BH pois alta, ja toissijaisesti mietiskellä tokon ja rallyn alokasluokkia. Olen jo alustavasti katsellut rallyn ALO-ratoja että eihän nämä nyt niin vaikeita ole... lisäksi tänä vuonna tahkotaan lisää hakuhommia ja jatketaan ilmaisun opettelua.

 

Korvaeläin

Pentu kasvaa ja on ollut oikein mainio. Se on jatkanut tottis- ja hakujuttujen opettelua, viimeisimpänä haukkumista käskystä. Goji ei ole mikään herkkähaukkuinen tyyppi, mutta hauku-käskyn se oppi salamana. Ei voi mitään jos on sikafiksu. Se kuulostaa myös ihan terrieriltä, kun on niin tavattoman tomera. Raunioilla ollaan käyty nyt kolmisen kertaa, hyvin liikkuu kaikilla alustoilla. Ainoastaan korkeat paikat ovat vähän jänniä. Maalimiesmotivaatiota on, sekä selvä ymmärrys siitä mitä tehdään ja kun Goji saa hajun, se littaa korvat ihan lättäniksi.

Oma käy sunnuntaina tokokisoissa, luultavimmin haetaan uusi nolla kirjaan. Ruutua ollaan hinkattu ja ihan hyväksikin se on jopa tullut, mutta merlelle tulee aivopieruja hyvin tasaiseen tahtiin. Myös noudossa se lähtee helposti edelleen sähläämään jotain omiaan. Mutta samapa tuo, mennään kokeilemaan! Ei se niin vakavaa ole.

 

 

Godzilla on jo yli kymmenkiloinen

 14vko

Pentu sen kuin venyy ja paukkuu joka suuntaan, hyvin epäsopusuhtaisesti! Kasvattaa ilmeisesti itseään raaja kerrallaan kohti aikuismittoja, nytkin on pöljän takakorkea. Ja hännässä on typerä pieni tupsu. Mutta hiljalleen se alkaa näyttää koiralta, eikä enää vain pieneltä pumpelolta.

Hyvin rohkea Goji on ollut edelleen, jos jokin asia nyt pitää väkisin kaivaa niin korkeita paikkoja se on hitusen jännittänyt. Tosin nytkin huitelee kallioilla menemään siinä missä muutkin, eli tuskin tulee olemaan mikään ongelma. On myös osoittanut, että Omaa Mieltä löytyy, eli luultavasti tulee ilmaisemaan sitä kiukuttelemalla aikuisenakin - harmi vain, ettei tässä taloudessa sitä saa läpi vaikka kuinka olisi Tyhmää. Esimerkiksi viime tokotreenit menivät ihan äärimmäisen mallikkaasti, kunnes juotin Gojin treenikassin luona. Sieltähän se sai hajun Eteenmenopalkoista ja oli sitten sitä mieltä, ettei muuten tee enää yhtään mitään Tyhmän Äidin kanssa, vaan haluaa tehdä eteenmenon ja syödä Eteenmenopalkat. Noh, sitten se yritti kiskoa väkisin jokaisen näkemänsä treenikassin luo, mutta ei sitten päässyt. Vähän ajan päästä alkoi sitten taas yhteystyö pelata ja temppujen tekeminen oli taas kivaa. Pitää vain pitää pää kylmänä ja opettaa heti mukelosta, ettei kiukuttelu kannata.

 

 Hollantilainen, saksalainen ja hoitobelgialainen!

 

 Ei mikään ole tämän muotoinen

 

Yhtenä temppuna treenataan myös oikealla seuraamista

Muilla koirilla pyyhkii niilläkin hyvin. Vealle katsellaan alustavasti AD-koetta ja EVL-kokeita. EVL-liikkeissä on ollut pieni epätoivo kun on tuntunut siltä, etteivät ne etene ja jokaisessa liikkeessä on sata liikkuvaa palaa, mutta nyt on jotain klikkejä hiljalleen auennut ja valoa häämöttää tunnelin päässä.

Omalle katsellaan niitä toko-AVO -kisoja, joita ei kauheasti nyt kesällä pk-seudulla ole. Mutta eiköhän me johonkin onnistuta itsemme survomaan. Liikkeet ovat kasassa, kunhan vain pysyy mopo käsissä kentällä. Viimeksi otettiin kokeenomaiset treenit, ja niissä saatiin koiraa vähän jo paineistumaankin. Niitä vaan lisää, kyllä se siitä.

Nika pörrää mummona mukana ja puuhastelee rally-VOI -liikkeitä siinä sivussa, ehkä senkin voisi kisoihin ilmoittaa!

Kuvia lähinnä

Pentu kasvaa kohisten, nyt se kolkuttelee jo seitsemän kilon rajapyykkiä. Sisaruksistaan ilmeisesti pienimmästä päästä. Goji on yhä ollut reipas ja meneväinen, eikä se varo mitään, ja Vean kanssa leikitään hampaat kolisten. Erityisesti iltavillien aikaan juostaan kämppää ympäri tuhatta ja sataa. Uusissa paikoissa tuo on ollut todella helppo, kipsuttelee näpsäkästi missä vaan. Treeneissä palkkautuu toistaiseksi vain nameilla eikä oikein leiki kunnolla ulkona, mutta olen luottavainen siitä, että se saalisvietti sieltä vielä nousee. Sisällä kyllä tempoo vastaan apinan raivolla. Kyllä siitä koira tulee!

 Nika 11v, Vea 4,5v, Oma kohta 9v, Goji 9vko

Tervetuloa!

Sietämättömät on erään koiraperheen treeni-, kuulumis- ja tarinablogi. Pääasiallisena kuulumisten ja kuvien kanavana tulee toimimaan tehotiimin oma facebook-sivu, mutta eiköhän tänne blogin puolellekin jotain treenitarinoita ja muuta päivitellä.
Tällä hetkellä laumaan kuuluu kaksi shelttinarttua, sekä toistaiseksi lauman junnun titteliä kantava saksanpaimenkoiranarttu. Treenilajejamme ovat toko, pelastushaku, pk-haku sekä rally-toko, mutta toisinaan laumaa näkee myös kelkkailuhommissa, aksakentillä ja ties missä muussa toimessa. Koiriin voi tutustua lisää niiden omilla sivuilla.

Kolmikon edellistä blogia ei enää päivitetä, mutta lauman vanhoihin teksteihin pääsee tutustumaan Hurjat paimenlikat -blogissa, sekä I got stripes -blogissa.