2019!

Puoli vuotta on kulunut viime postauksesta, ja jonkin verraan ollaan talvella pidetty ihan vain rehellistä taukoakin. Nyt sitä aletaan taas hiljalleen nousta horroksesta. Facebookissa ollaan vähän ahkerammin kerrottu kuulumisia ja tuloksia, mutta ehkä tännekin voisi jonkinlaisen yhteenvedon laittaa.

Goji hoiti viime vuonna BH:n ja rauniosoven lisäksi tokon alemmat luokat. Alokkaassa käytiin kaksi koetta, avoin hoidettiin ykkösellä purkkiin. Erityisesti AVO-kisoissa Goji oli oikein iloinen ja menossa mukana, ainoa kämmi tuli vikassa liikkeessä, kun Goji halusi tötsänkierron jälkeen kiertää tötsän vielä uudelleen. Varmaankin ajatteli, ettei ollut tehnyt sitä kunnolla, kun ei tullut palkkaa. Nyt ollaan alettu hiljalleen taklata VOI-liikkeitä - katsotaan, josko tänä vuonna vaikka loppuvuodesta pääsisi kokeisiinkin asti. Vea on käynyt parissa EVL-kokeessa, mutta ykköstuloksia ei ole vielä siunaantunut sitä yhtä enempää. Vea hoiti myös rauniosoven hienosti purkkiin viime vuonna.
PK-hakua treenattiin loppukaudesta suht ahkerasti Gojin ja Vean kanssa, kyllä siinäkin päästiin eteenpäin. Gojilla ei vielä oikein ole ihan kaikki osa-alueet hallussa - haukun aloittaminen on vähän hankalaa, mutta kun se aloittaa, se kyllä päksyttää menemään vaikka maailman tappiin. Maastoliikkeistä esineruutu on Gojille vaikein, se mielellään vaihtaisi esinettä kivempaan. Pitää treenata yhdellä esineellä kapeissa ruuduissa, jahka tuo lumi sulaa. PK-tottiksessakin on vielä puuhaa, eniten noudoissa ja eteenmenossa - eli vähän kaikessa :D mutta toivotaan, että tänä vuonna päästäisiin siinäkin kisaamaan! Eiköhän HK1 olisi ahkeralla treenauksella ihan mahdollinen.

Toukokuulle vähän katselin Gojille MH-kuvausta, jahka huhtikuun juoksut on juostu, ja joskus kesällä raunioetsinnän peruskoetta, sitten kun itse rauniokausi edes alkaa ja päästään treenaamaan. Rakennusetsinnöissä Goji ja Vea kävivät viime viikonloppuna, siellä molemmat vaativat vähän orientoitumisaikaa, mutta sitten lähti kyllä hyvin moottori käytiin.

BH Kare-Saran Candy

Tänään oli Gojin ensimmäinen koe eli BH Hyvinkäällä, tuomarina Seppo Hursti. Arpaonni toi kilpailunumeron 2, eli paikkis ensimmäisenä. 

Paikkamakuu, erinomainen. Eipä siinä mitään ongelmaa, vähän kuulemma haisteli kun lähdin, muuten tönötti hienosti. Kerran vaihtoi lonkalle loppua kohden.

 

Kytkettynä seuraaminen, erittäin hyvä. Pitkällä pätkällä vähän haahuili ajoittain, henkilöryhmän pysähdyksessä tuli vahingossa eteen, josta korjasi käskyllä. Juoksu ja hidas osuus hyvät, perusasennot myös.

Vapaana seuraaminen, hyvä. Enemmän haahuilua kuin hihnassa ollessa, paransi taas juoksussa ja hitaassa. Perusasennot nopsat.

Istuminen, erittäin hyvä. Valmistelevassa vaiheessa pieni haahuilu, perusasento nopsa, istua tönötti tarkkaavaisesti.

 

Maahanmeno ja luoksetulo, erittäin hyvä. Valmisteleva vaihe hieno, perusasento hieno, maahanmen hieno. Treeneissä Goji keksi alkaa varastaa luoksetulossa ja sitten juosta helvetin täysiä ohi (ja tulla perusasentoon), mutta nyt pysyi nätisti makuulla ja kutsusta lähti kuin tykinkuula. Suht lähellä ollessaan tajusi, että helkkari tässä piti tulla eteen istumaan, ei ehtinyt enää kunnolla jarruttaa, ja törmäsi. Perusasentoon siirtyi ihan hyvin.

 

Kaupunkiosuudessa ei pienintäkään ongelmaa, ei reagoinut mihinkään ja oli tosi iloinen kaikesta. Näin ollen Gojin ensimmäinen koulari ja vuoden ensimmäinen tavoite saavutettu!

Rauniokausi korkattu

Kuvan otti Kaija Honka

 

Tällä kaudella koetetaan hoitaa raunion SOVE-kokeet molemmilla isoilla koirilla plakkariin. Tänään aloiteltiin rauniokausi sekä hallintahommilla että etsinnöillä, hyvinhän ne pyyhkivät. Raunioilla molemmille neljä maalimiestä suorapalkalla, jotta hommat muistuisivat mieleen - ja muistuivathan ne siinä määrin, että molemmat tuntuivat tietävän ohjaajaa paremmin itse, mitä tekevät. Noh, ainahan etsintäsuunnitelmaa voi muuttaa lennosta...

Tärkeintä kuitenkin oli, että Vealla ja Gojilla oli hyvä tatsi hommiin pitkän talvitauon jälkeen. Gojiakaan eivät sen juuri alkaneet juoksut lainkaan haitanneet, kovaa se paineli menemään ja nenä kävi koko ajan. Ensi viikolla muistellaan sitten ilmaisuhommia, eli Vealla rullaa ja Gojilla haukkua. Myös metsätreenejä on sovittu, siellä M aikoo treenata molempia koiria, koska on läpällä uhannut viedä Vean hakemaan HK1-koularin tänä kesänä. Tai ainakin kovasti yrittää!

Saavutukset ja tavoitteet

Niin se vaan vuosi 2017 loppui ja seuraava alkoi. Tänä vuonna ollaan keskitytty paitsi pennun kasvatukseen, myös muihin koiriin. Lisenssit on ostettu ja ensimmäiset kisat - shelttien rally-tokot (VOI ja MES) on jo maksettu! Goji täyttää helmikuussa vuoden ja sillä alkaa olla pohjat kaikkeen hyvällä mallilla, Vea on päässyt korkkaamaan tokon korkeimman luokan ekana meidän koirista ja Oma tosiaan korkkaa rally-tokon korkeimman luokan ihan näillä näppäimillä. Muuten koirat pysyivät viime vuonna terveinä, mitä nyt Vealla oli vähän kutina-/ihotulehdusongelmia. Ja Gojille tuli joku jouluhätä, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että se oli vain täynnä kakkaa...
Tänä vuonna myös jännitetään Gojin terveystuloksia, toivotaan että siellä on kaikki mallillaan kun luonnekin on niin kohdillaan! Noin muuten laumalla pyyhkii hyvin, Vea ja Goji on parhaita kavereita ja leikkivät ihan jatkuvasti. Edes Gojin ekat juoksut eivät vaikuttaneet niiden suhteeseen mitenkään.

OMA
Oma saavutti tämän vuoden tavoitteensa eli TK2:n viime vuonna. Kymmenet kisat loppujen lopuksi käytiin erinäisten aivopierunollien vuoksi, mutta vikoissa kisoissa marraskuussa Oma pisti parastaan ja hoiti TK2:n kotiin pistein 292/320! Oman tokoura jääkin nyt tähän, tänä vuonna se täyttää 10v ja keskittyy tavoittelemaan MESHYV-tuloksia rally-tokosta. Jää nähtäväksi tuleeko se ikinä saamaan valioitumiseen tarvittavia pistemääriä, mutta RTK4:n on varmasti ihan saavutettavissa. Kuten todettua, parin viikon päästä korkataan nämä pisteet. Vuodet eivät Omaa paina, se rällää menemään edelleen samaan tahtiin ja on äärimmäisen täpäkkä kentällä.

NIKA

Lauman pomon tehtävä on lähinnä pysyä terveenä. Ensi maaliskuussa sille tulee 12v mittariin, ja ainakin vielä se jaksaa porhaltaa muiden mukana metsälenkeillä. Hieman on vanhuudenhöperöitymistä havaittavissa, mutta kyllä Nikakin kävi hakemassa yhden hienon VOIHYV-tuloksen rallysta viime syyskuussa! Tänä vuonna Nika käy vielä kokeilemassa kolmatta ja viimeistä VOIHYV:iä, mutta jos vaikuttaa siltä ettei soopelilla ole kivaa, se saa suosiolla jäädä eläkkeelle. Tärkeintä on että elämä maittaa ja askel nousee. Vähän sillä tuntuu olevan jumeja, joten hierontakäynti voinee olla paikallaan.

VEA

Vean kanssa pyöräiltiin AD, jonka M oli jo pitkään halunnut pyöräillä Ykän kanssa. Sehän meni erittäin hienosti, eikä sakulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Polkeakaan ei ohjaajan tarvinnut. Tänä vuonna M uhkasi Vean näyttelyyn misseilemään, se kun ei ole vielä kertaakaan virallisissa näyttelyissä käynyt ja tokovalioituminenhan se toivottovasti on suunnitelmissa. Joulukuussa pitkän kisatauon jälkeen Vea starttasi ensimmäistä kertaa tokon EVL:ssä. Eihän se vielä ihan nappisuoritus ollut, mutta EVL3:sen arvoinen yritys kuitenkin. Suunta on silti oikea ja nyt tauko ei saa enää jäädä noin pitkäksi - tänä vuonna siis reippasti vain tulta päin ja lisää kokeita!
Ehkäpä viimein riittäisi rohkeus myös siihen raunion SOVE:en? M puhui myös puoliläpällä jotain pk-hakukokeista.

GOJI

Goji syntyi helmikuussa ja tuli meille pääsiäisenä. Sen tuloa oli leivottu pitkään; olikohan jo Vean tullessa vuonna 2012 kun sanoin ääneen, että seuraava holsku tulee sitten 2017 - ja niin se sitten tulikin. Cozy on osoittautunut maailman helpoimmaksi koiraksi - se ei hätkähdä juuri mistään, osaa kävellä remmissä sekä vapaana ja tykkää ihan kaikista. On sekin kyllä tuhoja tehnyt, mm. maistellut seiniä ja syönyt takkeihin reikiä, mutta se nyt oli odotettavissa. Lisäksi se saa välillä sellaisia hepuleita että taulutkin heiluu ja jo pentuna hyppäsi niin korkealle että allekirjoittaneella oli paidassa reikiä olkapään kohdalla. Edelleen sillä on vieterit jaloissa ja kauhea tarve pussailla, kaikkein eniten korvakäytäviä. Aluksi oli vähän ongelmallista miettiä, miten lelupalkata ei-pallohullua koiraa, mutta onneksi se lamppu on alkanut syttyä Gojinkin päässä. Nyt maistuu namit ja lelut yhtä lailla.

Goji on ensimmäisen elinvuotensa aikana opetellut tottista, tokoa, rallya, rauniohakua ja pk-hakua, sekä hieman pk-jälkeä ja noseworkia. Sen kanssa on käyty kennelleirillä ja pyöritty siellä sun täällä. Pentunäyttelyissä Goji kävi pönöttämssä häntä heiluen ja sai ROP PEN:in. Joulukuussa Goji kävi Messarissa näyttelyissä ja oli oikein nohevasti sielläkin, EH:n ja ERI JUK3:n arvoisesti. Tänä vuonna olisi tarkoitus hoitaa ensisijaisesti BH pois alta, ja toissijaisesti mietiskellä tokon ja rallyn alokasluokkia. Olen jo alustavasti katsellut rallyn ALO-ratoja että eihän nämä nyt niin vaikeita ole... lisäksi tänä vuonna tahkotaan lisää hakuhommia ja jatketaan ilmaisun opettelua.

 

Misseilyä ja työhommia

Pusuvietti jyllää ja jaloissa on vieterit

Pikku-Köpsylä kävi pentunäyttelyissä olemassa oikein asiallisesti! Helppo piski, ei mitään ongelmia isossa, koiria täynnä olevassa hallissa. Ei edes kehässä loikkinut pussailemaan ketään, varmaan sillä on sitten vain misseily verissä. Vapaalla vedetään satasta ja kuten yllä olevasta kennelleirillä otetusta kuvasta käy ilmi, rakastetaan yhtä rajusti. Kehässä ollaan nättejä eikä yhtään törttöillä. Tuomarille Goji heilutteli häntää hampaita tarkastaessa ja seisoskeli hienosti. Ohjaajan pitää muistaa seuraavalla kerralla juosta lujempaa - vaikea muistaa kaikkea kun päähän mahtuu lähinnä tokosääntöjä ja pk-kaavioita...

"Mittasuhteiltaan oikea. Tässä vaiheessa hieman kevyen vaikutelman antava narttupentu, jolla kaunis ylälinja. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi. Riittävän tummat pyöreähköt silmät. Leikkaava purenta. Hyvin kulmautunut takaa, niukemmin edestä. Runko saa vielä täyttyä. Hyvät tiiviit käpälät. Esiintyy ja esitetään hyvin. Liikkuu sivulta riittävällä askeleella, edestä hieman löysästi."
ROP-pentu, KP.

RYP-kehästä meidät käteltiin ekoina ulos, vaikka sielläkin holsku oli aivan älypätevä ♥

  

30.9. käytiin kamppailemassa Oman kanssa HSKH:n seuramestiksissä. Vuosi sitten korkattiin AVO-luokka samoissa pirskeissä. Nyt saatiin sentään parikymmentä pistettä paremmat pisteet kuin silloin! Oma itse oli kuin kiertoradalle lähdössä, joten siihen oli vähän vaikea saada kontaktia. Kaavittiin kuitenkin jollain ilveellä AVO3 kasaan, ja tuomari tykkäsi vauhdikkaasta ja heiluvahäntäisestä merlestä. "Kyllä sille vielä malttia ehtii tulla, minkä ikäinen se on?" "9,5v." "Jaa..."

Nouto, 8. Haukkui, käpälöi kapulaa, toi oikealle puolelleni? Siirtyi kyllä siitä nätisti sivulle.
Istuminen liikkeestä, 0. Seisoi.
Merkinkierto, 0. Kävi merkillä, teki merkin oikealla puolella u-käännöksen oikealle ja lähti tuhatta ja sataa tulemaan kohti. Öö, jotain unohtui? :D käytiin yhdessä tekemässä uudelleen.
Hyppy, 8. Ei tainnut istua sivulla.
Seuruu, 7. Iloinen, mutta ei istunut about kertaakaan...
Luoksetulo, 7. Ei istunut.
Liikkeestä seiso, 8,5. Jotain härvellystä.
Kaukot, 8.Ekaa käskyä piti vähän pitkittää.
Ruutu, 0. Pylly ulkona. Korjattiin.
Paikkis, 10. Jee!
Kokonaisvaikutus, 9. Iloa ainakin riitti!

Yht.195,5/320pts, AVO3.

14.10. kisattiin Lohjalla, edelleen TK2 mielessä. No eipä napsahtanut mitalia tälläkään kertaa, nollattiin kaksi ison kertoimen liikettä. Nämä olivat Oman yhdeksännet AVO-kisat, joten parin viikon päästä kokeillaan kymmenettä kertaa. Voi pönttömerle! Himpun paineissa se oli kyllä yksilöliikkeissäkin, vaikka meno näytti ilmeisen iloiselta - jo toinen tuomari lohdutti, että kyllä se ikä tuo malttia. "Niin, tää on kohta 10v..." "No on sillä vielä pari vuotta aikaa!" Ihan totta kyllä.

Paikkaistuminen, 0. Meni maahan melkein heti. Alkaa olla vähän turnajaisväsymystä tällaisten pelkästään kokeissa tapahtuvien juttujen kanssa. Pöh!
Ruutu, 10. Aika laitaan lätsähti, mutta sama se!
Nouto, 0. Lähti kuin rasvattuna - ja bongasi sivussa olleen tötsän, kävi läpsimässä sitä etukäpälillä ja tuli luokse.
Hyppy, 10. Jee!
Liikkeestä maahan, 9. Vino, mutta muuten jees!
Merkin kierto, 9.
Luoksetulo, 9.
Liikkeestä seisominen, 10. Jee!
Seuraaminen, 8. Vähän haukahteli, kun oli temponvaihto juoksuun oli NIIN KIVAA.
Kaukot, 9.
Yleisvaikutelma, 8. Haukahteli.

Yht. 229/320pts, AVO2.

Cozy 7,5kk

Goji on nyt 7,5kk ja rapiat kaksikymmentäkiloinen. Tuntuu venyvän lähinnä korkeussuuntaan, mutta varmasti se massa tulee sieltä sitten aikanaan. Se tykkää nukkua pehmeiden asioiden päällä, mielellään niin pitkänä kuin vain suinkin mahdollista. Muutenkin tykkää valua kuin räkä alas sohvalta, kerran pentuna niskoilleen pudoten niin, että olin varma että nyt lähti henki. Ei lähtenyt.

Goji ei hauku ovikellolle (??), mutta osaa haukkua käskystä ja on alkanut oppia haukkuilmaisuakin. Se hyppii helposti vauhditta puoleentoista metriin esim. koko ajan ja osoittaa suurta rakkauttaan pussailemalla, kirputtamalla ja puremalla. Silittämisestä se menee zen-tilaan. Sitä voi kuskata missä vain kulkuneuvossa, ja se vetää zetaa katollaan. Goji tykkää kaikista, leikkii yhä hirveästi Vean kanssa ja ottaa elämän todella rennosti. Mitä nyt se on hiljalleen alkanut semisti mörköikäillä, mutta se on taatusti ohimenevää, enkä jaksa ottaa sitä kauhean tosissani. Juoksujen alkamista tässä odotellaan, tosin mielellään ei ennen sunnuntaita, jolloin meillä olisi pentunäyttelydebyytti.

Goji on treenannut tokojuttujen lisäksi raunioetsintää sekä vähän pk-hakua, noseworkia ja metsäjälkeä. Gojilla on hyvä nenä ja kova into löytää tyyppejä, joten se on ollut oikein pätevä pentu erityisesti raunioilla. Sen työskentelyä on ilo katsella. Toivottavasti siitä tulee se multivalio, jota Ykästä ei koskaan tullut kovasta yrityksestä huolimatta! Luustokuvia voikin sitten alkaa jännäillä seuraavaksi, kun näköjään tuosta ihan järkevä ja lungi koira on tullut. En voisi kauheasti tyytyväisempi olla.

Korvaeläin

Pentu kasvaa ja on ollut oikein mainio. Se on jatkanut tottis- ja hakujuttujen opettelua, viimeisimpänä haukkumista käskystä. Goji ei ole mikään herkkähaukkuinen tyyppi, mutta hauku-käskyn se oppi salamana. Ei voi mitään jos on sikafiksu. Se kuulostaa myös ihan terrieriltä, kun on niin tavattoman tomera. Raunioilla ollaan käyty nyt kolmisen kertaa, hyvin liikkuu kaikilla alustoilla. Ainoastaan korkeat paikat ovat vähän jänniä. Maalimiesmotivaatiota on, sekä selvä ymmärrys siitä mitä tehdään ja kun Goji saa hajun, se littaa korvat ihan lättäniksi.

Oma käy sunnuntaina tokokisoissa, luultavimmin haetaan uusi nolla kirjaan. Ruutua ollaan hinkattu ja ihan hyväksikin se on jopa tullut, mutta merlelle tulee aivopieruja hyvin tasaiseen tahtiin. Myös noudossa se lähtee helposti edelleen sähläämään jotain omiaan. Mutta samapa tuo, mennään kokeilemaan! Ei se niin vakavaa ole.

 

 

Godzilla on jo yli kymmenkiloinen

 14vko

Pentu sen kuin venyy ja paukkuu joka suuntaan, hyvin epäsopusuhtaisesti! Kasvattaa ilmeisesti itseään raaja kerrallaan kohti aikuismittoja, nytkin on pöljän takakorkea. Ja hännässä on typerä pieni tupsu. Mutta hiljalleen se alkaa näyttää koiralta, eikä enää vain pieneltä pumpelolta.

Hyvin rohkea Goji on ollut edelleen, jos jokin asia nyt pitää väkisin kaivaa niin korkeita paikkoja se on hitusen jännittänyt. Tosin nytkin huitelee kallioilla menemään siinä missä muutkin, eli tuskin tulee olemaan mikään ongelma. On myös osoittanut, että Omaa Mieltä löytyy, eli luultavasti tulee ilmaisemaan sitä kiukuttelemalla aikuisenakin - harmi vain, ettei tässä taloudessa sitä saa läpi vaikka kuinka olisi Tyhmää. Esimerkiksi viime tokotreenit menivät ihan äärimmäisen mallikkaasti, kunnes juotin Gojin treenikassin luona. Sieltähän se sai hajun Eteenmenopalkoista ja oli sitten sitä mieltä, ettei muuten tee enää yhtään mitään Tyhmän Äidin kanssa, vaan haluaa tehdä eteenmenon ja syödä Eteenmenopalkat. Noh, sitten se yritti kiskoa väkisin jokaisen näkemänsä treenikassin luo, mutta ei sitten päässyt. Vähän ajan päästä alkoi sitten taas yhteystyö pelata ja temppujen tekeminen oli taas kivaa. Pitää vain pitää pää kylmänä ja opettaa heti mukelosta, ettei kiukuttelu kannata.

 

 Hollantilainen, saksalainen ja hoitobelgialainen!

 

 Ei mikään ole tämän muotoinen

 

Yhtenä temppuna treenataan myös oikealla seuraamista

Muilla koirilla pyyhkii niilläkin hyvin. Vealle katsellaan alustavasti AD-koetta ja EVL-kokeita. EVL-liikkeissä on ollut pieni epätoivo kun on tuntunut siltä, etteivät ne etene ja jokaisessa liikkeessä on sata liikkuvaa palaa, mutta nyt on jotain klikkejä hiljalleen auennut ja valoa häämöttää tunnelin päässä.

Omalle katsellaan niitä toko-AVO -kisoja, joita ei kauheasti nyt kesällä pk-seudulla ole. Mutta eiköhän me johonkin onnistuta itsemme survomaan. Liikkeet ovat kasassa, kunhan vain pysyy mopo käsissä kentällä. Viimeksi otettiin kokeenomaiset treenit, ja niissä saatiin koiraa vähän jo paineistumaankin. Niitä vaan lisää, kyllä se siitä.

Nika pörrää mummona mukana ja puuhastelee rally-VOI -liikkeitä siinä sivussa, ehkä senkin voisi kisoihin ilmoittaa!

Kuvia lähinnä

Pentu kasvaa kohisten, nyt se kolkuttelee jo seitsemän kilon rajapyykkiä. Sisaruksistaan ilmeisesti pienimmästä päästä. Goji on yhä ollut reipas ja meneväinen, eikä se varo mitään, ja Vean kanssa leikitään hampaat kolisten. Erityisesti iltavillien aikaan juostaan kämppää ympäri tuhatta ja sataa. Uusissa paikoissa tuo on ollut todella helppo, kipsuttelee näpsäkästi missä vaan. Treeneissä palkkautuu toistaiseksi vain nameilla eikä oikein leiki kunnolla ulkona, mutta olen luottavainen siitä, että se saalisvietti sieltä vielä nousee. Sisällä kyllä tempoo vastaan apinan raivolla. Kyllä siitä koira tulee!

 Nika 11v, Vea 4,5v, Oma kohta 9v, Goji 9vko

Koutsi saapui taloon!

Pitkällisen odotuksen jälkeen meillä on viimein pentu! Kare-Saran Candy eli Goji eli Koutsi liittyi laumaan viime viikon torstaina. Alunperin olimme varanneet toisen pennun samasta pentueesta, mutta se valitettavasti jouduttiin lopettamaan seitsemän viikon ikäisenä. Kasvattaja kuitenkin tarjosi meille Candya, joten alkujärkytyksen laannuttua päätimme tarttua tarjoukseen. Goji on ollut todella reipas ja erityisesti Vea on ottanut sen todella hyvin vastaan. Se jaksaa leikittää pikkusiskoa loputtomiin. Sheltit jättävät riiviön huomiotta, mutta antavat köniin jos se kiusaa niitä.  

Penska on käynyt pyörimässä kaupungilla ja ostoskeskuksissa useaan otteeseen, eikä se tunnu pelkäävän kauheasti mitään. Hirveästi se kiukuttelee jos ei saa jotain haluamaansa ja puree ihan kaikkea, mutta on oppinut tarjoamaan istumista ja katsekontaktia eikä kuitenkaan tunnu ihan turhasta kitisevän. Treenikentilläkin mukelo on ehtinyt käydä, omatoimisissa ollaan käyty vain syömässä ja leikkimässä ja ohjatuissa opetellaan hiljalleen ihan oikeitakin juttuja. Vielä on vaan ulkona kauhean kylmä tuollaiselle nakumahalle, mutta onneksi kesä on tulossa.

Oma sen sijaan kävi maanantaina tokokokeissa! AVO0 tuli taas, mutta koira oli sentään tosi iloinen. Ne liikkeet, mitä se tekee, se tekee ihan nappiin - mutta Oma on niin häiriöherkkä, että ei vaan aina pysy muumit laaksossa. Lisää vaan häiriötreeniä, kyllä se siitä! Oman kanssa on nyt hyvä pitää kisarutiinia yllä, niin uskaltaa joskus Koutsin kanssakin mennä.

Paikalla istuminen, 10.
Liikkeestä seisominen, 10.
Merkin kierto, 0. Bongasi merkin, bongasi sitten jotain muuta ja melkein koukkasi ulos kehästä eikä lisäohjauksellakaan tajunnut.
Kaukot, 7. Yksi lisäkäsky toiseen maasta istumiseen, muuten tosi hyvät! Ei peruuttanut yhtään vaihdoksissa.
Liikkeestä maahanmeno, 9.
Ruutu, 0. Oli jo bongannut ruudun, mutta piti sählätä jotain ennen lähetystä ja unohti.
Nouto, 0. Tarkasti lähellä olleet merkit, tarvitsi rutkasti lisäohjausta kapulan löydössä.
Estehyppy, 9.
Seuraaminen, 9. Oli oikein pätevä ja iloinen pk-sheltti!
Kokonaisvaikutus, 6. Miinusta haukkumisesta ja siitä, että meinasi käydä kehän ulkopuolella.

Yht. 190,5/320pts, AVO0.