maanantai 7. elokuuta 2017

Vean AD-koe

Oman tokokokeista ja muista kirjoitan myöhemmin, nyt kuitenkin postaus Vean tämän päivän AD-kokeesta!
BH RTK3 AD Sonorian Giuditta!
AD-koe oli monesti ollut tarkoitus tehdä edesmenneen Ykän kanssa, mutta erinäisten sattumuksien syystä ei tullut ikinä mentyä ennen ikärajan umpeutumista. Vean kanssa sitten viimein pääsin toteuttamaan tämän haaveen! Tätä varten treenailtiin pyöräilemällä erinäisiä pätkiä, lähinnä öisin kun oli viileämpää. Enimmäkseen Vea sai juosta kickbiken edellä, yksi 15km reissu heitettiin pyörällä. Paikan päällä tarkastettiin ensin sirut ja lähdettiin sitten letkassa matkaan. Vea oli valjaista kiinni springerissä ja pannasta käteen menevässä hihnassa, tässä ei ole kauhean tarkkaa miten koira on kiinni kunhan kulkee pyörän oikealla puolella. Vea otti vähän kieppejä muista koirista ja lähti lähdössä kuin tykinsuusta, hyvin sen sai kuitenkin pideltyä ja siinähän veti. Oikeasti AD-kokeessa ei kuuluisi kiskoa niin kauheasti, mutta kyllä Veakin tasoittui jonkin ajan kuluttua kun tajusi matkan vain jatkuvan.

Eka pätkä oli pisin, rapiat 8km. Ekalla pätkällä myös mentiin kovinta vauhtia. Eipä tarvinnut paljoa polkea, kun Vealla oli Meno Päällä. Taidettiin joku ohittaakin, järjestystä siis saa vaihtaa ihan tilanteen mukaan. Mentiin melko paljon autotien laitaa, mutta myös hiekkateitä. Ekan pätkän jälkeen oli 15min tauko, jonka aikana kävelyteltiin ja huollettiin koiria. Vea läähätti aika raskaasti, mutta palautui kyllä sitten. Mitäs oli niin tavaton kiire.


Toka pätkä oli lyhyempi, vähän alle 7km, ja tempo oli myös himpun hitaampi. Nyt oli vähemmän asfalttia. Vea oli selvästi tajunnut, että tässä juostaan matkaa, ja ravasi hienosti koko matkan yrittämättä ollenkaan kiihdytellä. Tämän jälkeen oli 20min tauko, jossa tuomari tsekkasi tassunpohjat haavojen yms. varalta. Saatiin vihreä valo jatkamiselle. Vea ei läähätellytkään yhtään niin paljoa, kun oli tajunnut ottaa iisimmin.

Vika pätkä oli vielä lyhyempi, aika hiekkatiepainotteinen tämäkin. Tässä ohitettiin lopussa parikin koirakkoa, ja vikan kilsan Vea sai vetää laukaten, kun kerta oikein halusi vielä painaa kaasua. Annoin luvan ja sitten mentiin, paukkuja riitti hyvin vielä!

Lopuksi mentiin kaikki 11 koirakkoa riviin kentälle ja suoritettiin vuoronperään lyhyt seuruupätkä. Tässä sai pitää palloa kainalossa halutessaan, mutta minä en pitänyt, ja Veahan oli oikein noheva pk-saku. Kättelyn jälkeen saatiin nimen eteen AD-liite! Tätähän ei KoiraNettiin tule, mutta onpahan ainakin Vean hienossa vaaleanpunaisessa sakukoekirjasessa.

Kotona iltalenkillä Vea oli kuin ei olisi ikinä missään pyöräilemässä käynytkään. Hieno koira.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Korvaeläin


Pentu kasvaa ja on ollut oikein mainio. Se on jatkanut tottis- ja hakujuttujen opettelua, viimeisimpänä haukkumista käskystä. Goji ei ole mikään herkkähaukkuinen tyyppi, mutta hauku-käskyn se oppi salamana. Ei voi mitään jos on sikafiksu. Se kuulostaa myös ihan terrieriltä, kun on niin tavattoman tomera. Raunioilla ollaan käyty nyt kolmisen kertaa, hyvin liikkuu kaikilla alustoilla. Ainoastaan korkeat paikat ovat vähän jänniä. Maalimiesmotivaatiota on, sekä selvä ymmärrys siitä mitä tehdään ja kun Goji saa hajun, se littaa korvat ihan lättäniksi.


Oma käy sunnuntaina tokokisoissa, luultavimmin haetaan uusi nolla kirjaan. Ruutua ollaan hinkattu ja ihan hyväksikin se on jopa tullut, mutta merlelle tulee aivopieruja hyvin tasaiseen tahtiin. Myös noudossa se lähtee helposti edelleen sähläämään jotain omiaan. Mutta samapa tuo, mennään kokeilemaan! Ei se niin vakavaa ole.
 
 

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Godzilla on jo yli kymmenkiloinen

 14vko

Pentu sen kuin venyy ja paukkuu joka suuntaan, hyvin epäsopusuhtaisesti! Kasvattaa ilmeisesti itseään raaja kerrallaan kohti aikuismittoja, nytkin on pöljän takakorkea. Ja hännässä on typerä pieni tupsu. Mutta hiljalleen se alkaa näyttää koiralta, eikä enää vain pieneltä pumpelolta.
Hyvin rohkea Goji on ollut edelleen, jos jokin asia nyt pitää väkisin kaivaa niin korkeita paikkoja se on hitusen jännittänyt. Tosin nytkin huitelee kallioilla menemään siinä missä muutkin, eli tuskin tulee olemaan mikään ongelma. On myös osoittanut, että Omaa Mieltä löytyy, eli luultavasti tulee ilmaisemaan sitä kiukuttelemalla aikuisenakin - harmi vain, ettei tässä taloudessa sitä saa läpi vaikka kuinka olisi Tyhmää. Esimerkiksi viime tokotreenit menivät ihan äärimmäisen mallikkaasti, kunnes juotin Gojin treenikassin luona. Sieltähän se sai hajun Eteenmenopalkoista ja oli sitten sitä mieltä, ettei muuten tee enää yhtään mitään Tyhmän Äidin kanssa, vaan haluaa tehdä eteenmenon ja syödä Eteenmenopalkat. Noh, sitten se yritti kiskoa väkisin jokaisen näkemänsä treenikassin luo, mutta ei sitten päässyt. Vähän ajan päästä alkoi sitten taas yhteystyö pelata ja temppujen tekeminen oli taas kivaa. Pitää vain pitää pää kylmänä ja opettaa heti mukelosta, ettei kiukuttelu kannata.
 
 Hollantilainen, saksalainen ja hoitobelgialainen!
 
 Ei mikään ole tämän muotoinen
 
Yhtenä temppuna treenataan myös oikealla seuraamista

Muilla koirilla pyyhkii niilläkin hyvin. Vealle katsellaan alustavasti AD-koetta ja EVL-kokeita. EVL-liikkeissä on ollut pieni epätoivo kun on tuntunut siltä, etteivät ne etene ja jokaisessa liikkeessä on sata liikkuvaa palaa, mutta nyt on jotain klikkejä hiljalleen auennut ja valoa häämöttää tunnelin päässä.

Omalle katsellaan niitä toko-AVO -kisoja, joita ei kauheasti nyt kesällä pk-seudulla ole. Mutta eiköhän me johonkin onnistuta itsemme survomaan. Liikkeet ovat kasassa, kunhan vain pysyy mopo käsissä kentällä. Viimeksi otettiin kokeenomaiset treenit, ja niissä saatiin koiraa vähän jo paineistumaankin. Niitä vaan lisää, kyllä se siitä.

Nika pörrää mummona mukana ja puuhastelee rally-VOI -liikkeitä siinä sivussa, ehkä senkin voisi kisoihin ilmoittaa!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuvia lähinnä


Pentu kasvaa kohisten, nyt se kolkuttelee jo seitsemän kilon rajapyykkiä. Sisaruksistaan ilmeisesti pienimmästä päästä. Goji on yhä ollut reipas ja meneväinen, eikä se varo mitään, ja Vean kanssa leikitään hampaat kolisten. Erityisesti iltavillien aikaan juostaan kämppää ympäri tuhatta ja sataa. Uusissa paikoissa tuo on ollut todella helppo, kipsuttelee näpsäkästi missä vaan. Treeneissä palkkautuu toistaiseksi vain nameilla eikä oikein leiki kunnolla ulkona, mutta olen luottavainen siitä, että se saalisvietti sieltä vielä nousee. Sisällä kyllä tempoo vastaan apinan raivolla. Kyllä siitä koira tulee!

 Nika 11v, Vea 4,5v, Oma kohta 9v, Goji 9vko

torstai 20. huhtikuuta 2017

Koutsi saapui taloon!


Pitkällisen odotuksen jälkeen meillä on viimein pentu! Kare-Saran Candy eli Goji eli Koutsi liittyi laumaan viime viikon torstaina. Alunperin olimme varanneet toisen pennun samasta pentueesta, mutta se valitettavasti jouduttiin lopettamaan seitsemän viikon ikäisenä. Kasvattaja kuitenkin tarjosi meille Candya, joten alkujärkytyksen laannuttua päätimme tarttua tarjoukseen. Goji on ollut todella reipas ja erityisesti Vea on ottanut sen todella hyvin vastaan. Se jaksaa leikittää pikkusiskoa loputtomiin. Sheltit jättävät riiviön huomiotta, mutta antavat köniin jos se kiusaa niitä.  


Penska on käynyt pyörimässä kaupungilla ja ostoskeskuksissa useaan otteeseen, eikä se tunnu pelkäävän kauheasti mitään. Hirveästi se kiukuttelee jos ei saa jotain haluamaansa ja puree ihan kaikkea, mutta on oppinut tarjoamaan istumista ja katsekontaktia eikä kuitenkaan tunnu ihan turhasta kitisevän. Treenikentilläkin mukelo on ehtinyt käydä, omatoimisissa ollaan käyty vain syömässä ja leikkimässä ja ohjatuissa opetellaan hiljalleen ihan oikeitakin juttuja. Vielä on vaan ulkona kauhean kylmä tuollaiselle nakumahalle, mutta onneksi kesä on tulossa.


Oma sen sijaan kävi maanantaina tokokokeissa! AVO0 tuli taas, mutta koira oli sentään tosi iloinen. Ne liikkeet, mitä se tekee, se tekee ihan nappiin - mutta Oma on niin häiriöherkkä, että ei vaan aina pysy muumit laaksossa. Lisää vaan häiriötreeniä, kyllä se siitä! Oman kanssa on nyt hyvä pitää kisarutiinia yllä, niin uskaltaa joskus Koutsin kanssakin mennä.

Paikalla istuminen, 10.
Liikkeestä seisominen, 10.
Merkin kierto, 0. Bongasi merkin, bongasi sitten jotain muuta ja melkein koukkasi ulos kehästä eikä lisäohjauksellakaan tajunnut.
Kaukot, 7. Yksi lisäkäsky toiseen maasta istumiseen, muuten tosi hyvät! Ei peruuttanut yhtään vaihdoksissa.
Liikkeestä maahanmeno, 9.
Ruutu, 0. Oli jo bongannut ruudun, mutta piti sählätä jotain ennen lähetystä ja unohti.
Nouto, 0. Tarkasti lähellä olleet merkit, tarvitsi rutkasti lisäohjausta kapulan löydössä.
Estehyppy, 9.
Seuraaminen, 9. Oli oikein pätevä ja iloinen pk-sheltti!
Kokonaisvaikutus, 6. Miinusta haukkumisesta ja siitä, että meinasi käydä kehän ulkopuolella.


Yht. 190,5/320pts, AVO0.


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevään korvilla



Kevät tulee, vaikka näköjään sitä lunta tuleekin koko ajan lisää. Uudet tuulet puhaltavat. Kolmen koiran kanssa liikkuessa sitä välillä huomaa ajattelevansa, että pitää mennä pian kotiin Ykän luo. Viimeisenä vuotenaan se jäi usein kotiin, kun muita treenattiin. Mutta enää ei Yrjänän tarvitse odottaa, nyt se on aina mukana mihin vain menemmekin. Välillä iskee ikävä, usein ihan pienistä jutuista. Kuten purkkikermavaahtoa pursottaessa, siitä äänestä holsku meni ihan pähkinöiksi. Mutta toisin kuin Myran kanssa, Ykän lopetus oli harkittu ja surutyötä oltiin tehty jo pitkään etukäteen. Sitä ei verhoa minkäänlainen epäreiluuden tai huonon omantunnon kalvo. Se oli oikein, ja tosiasiassa sitä osaa keskittyä vain siihen, kuinka ihanaa ja opettavaista oli elää sen koiran rinnalla kahdeksankin vuotta.


Oma opettelee hissukseen hallitun häiriön sietämistä ja palkattomuutta tokotreeneissä. Sitä pitää kuunnella mitä sanotaan, eikä vain roiskia menemään. Ollaan pidetty kiinni siitä, että jos sheltti puolivälissä unohtaa, mitä oli tekemässä, liike loppuu siihen. Kyllä Oman saa lisäohjauksella tekemään halutun tehtävän oikein, mutta ei se siitä mitään opi. Sooloilusta siis aina homma seis ja alusta, ja se tuntuu toimivan. Sitä alkaa ohjaajakin pikkuhiljaa oppia, ettei häiriötä pidä pelätä. Lisää vaan vettä myllyyn.


Vean kanssa treenataan kovasti EVL:n liikkeitä, muu on vielä ennen pelastuskauden alkua hetken tauolla. Kokonaiset liikkeet alkavat onnistua; eteenlähetyksissä, merkissä ja hyppykiertonoudossa koiralla alkaa olla jo oikea suunta ja ajatus. Usein tosin vielä autetaan ja helpotetaan, koska Vea on niin häiriöherkkä ja myös hyvästä fiiliksestä on pidettävä kiinni. Nyt uskaltaa jo vähän viilatakin. Suoruutta, vauhtia ja vaatimusta, jotta liikkeistä tulisi mahdollisimman helppoja sitten koepaineiden pamahtaessa päälle. Naksu on ollut käytössä esim. ohjatun noudon tötsän takana suorassa seisomista treenatessa, sekä kaukon tarkassa tekniikassa.
Ohjaajalle tärkeä oppi on ollut muistaa myös tauot. EVL:n liikkeet alkavat olla oikeasti rankkoja sekä kuskille että ponille - ja jos treenejä on koko ajan kovalla intensiteetillä, ei meillä ole enää yhdessä niin hauskaa. Täytyy osata rikkoa kaavamaisuutta, sekä välillä ihan vaan nollata päätä. Peltopäivistä ja uimalareissuista nauttii koko porukka ja levossahan se oppiminenkin tapahtuu!


Pelastushaun uusi kausi alkaa pian, tällä kertaa mukaan lähtevät molemmat ohjaajat. Tutustumispäivään pääsee seniori-Nika, jolla on raivokas ilmaisuhaukku ja tekemisen halu. Pääsiäisen korvilla pitäisi sitten kotiutua se varsinainen treenikoira, tuleva multivalio. Eiköhän sitä nopeasti taas totu neljän koiran arkeen, kyllähän se pyöri varsin näppärästi sen neljä vuotta aikaisemminkin.


torstai 9. helmikuuta 2017

Yritetäänpä nyt pysyä elossa


Jopa nyt on kaikenlaista: ensin Nikan lavat kipeytyivät niin, että se kiljahteli nostettaessa, ja kun se saatiin hoidettua, Oma alkoi ihan yhtäkkiä saada halvausoireita. Nika kävi akupunktiossa, laserissa ja hierojalla, ja on nyt intensiivisen hoitojakson jälkeen ollut ihan hyvässä kuosissa. Se on ollut jonkin aikaa treenitauolla, mutta voi olla, että pieni treenaus pitäisi sen paremmin auki. Mummohömpöttelyyn siis panostetaan jatkossa lenkkeilyn lisäksi! Saapi nähdä, lähdetäänkö sen kanssa enää kisaamaan rallyssa. Ehkä, jos tulee sellainen fiilis, mutta ei oteta paineita. Johan se ensi kuussa täyttää yksitoista.



Vea on ollut treeneissä jokseenkin allapäin, tekee kyllä mitä käsketään, mutta se tavanomainen ja veamainen palo on uupunut. Hieronnassa ja hoidossa on vahvistunut, että kyse ei ole kivuista tai lihasjumeista, joten joko sitä vaivaa leikkikaverin puute kotona tai sitten nyt ollaan hinkattu liikaa tekniikkaa uusien liikkeiden muodossa. Kuurina pieni lepotauko kaikesta aktivoinnista ja sitten katsotaan ohjatuissa treeneissä olisiko reippaus palannut. Monestihan sitä sanotaankin, että lomaa pitäisi olla päivä viikossa, viikko kuukaudessa ja kuukausi vuodessa. Olkoot tämä nyt se meidän viikko kuukaudessamme. Metsälenkillä onneksi Vea on kuitenkin iloinen ja vauhdikas vetäen pitkin poikin hankea keppi suussaan ja tehden iloloikkia polun poikki.



Toissapäivänä Omalta lähti takajalat alta ihan ilman ennakkovaroitusta. Äkkiä se ei vain enää päässyt makuulta ylös kunnolla, ja istumaan/makaamaan lätsähti hyvin vaikean näköisesti. Käveleminen oli kuin puujaloilla kävelyä. Pari vuotta sitten sillä oli vastaavia oireita, jotka paljastuivat vatsakivuksi ja elektrolyyttien heittelyksi ja hoituivat nesteytyksellä, mutta nyt ei ollut mahavaivoja. Iltasella alkoi myös kipuilla vasemman takajalan koukistamista. Oli siinä jo puhetta jo siitäkin, että jos se on selkä, niin ei kohta yhdeksänvuotiasta koiraa lähdetä enää leikkaamaan. Aamulla oli jo hitusen parempi, mutta lähti silti käymään lääkärissä. Päivän aikana parani hiljalleen ilman sen kummempia toimenpiteitä, oli lekurinkin mielestä mystinen tapaus. Oli kyllä ihanaa nähdä se omana koikkelehtivana itsenään iltasella. Nyt lepäillään tämä viikko ja katsellaan, miten liikkuminen sujuu - jos näyttää yhtään epäilyttävältä, koira lähtee kuvauksiin. 




Ennen halvauskohtausta oltiin Oman kanssa panostettu kapulan pitämisen harjoitteluun. Vapautus ja palkka siis pidosta, ei irrotuksesta. Tämä pitää muistaa tulevankin treenikoiran kanssa! Lisäksi kaukoja ollaan jumpattu paremmalla tekniikalla.

Niin, ja käytiinhän me kisoissakin hakemassa toinen AVO0 kisakirjaan:

Paikalla istuminen, 10. Eipä ongelmia, vähän jännittävä paikkis kun oli selkä yleisöön päin. Ei valunut maihin vaikka vähän näyttikin lösähtäneen palatessa.
Liikkeestä seisominen, 9.
Merkin kierto, 0. Lähti suoraan, muttei löytänyt merkkiä. Oikeesti, tämä koira. Kävi haukkumassa kierroksen ja palasi luokse - käytiin sitten yhdessä avustetusti merkin luona kiertämässä se.
Seuraaminen, 8. Oli muuten aika iloinen, ihanaa! Jotain hämärää tötöilyä, mutta iloisuudesta olen tyytyväinen.
Liikkeestä istuminen, 7. Annoin aika isot avut tarkoituksella, siitä ropisi pisteitä.
Ruutu, 9. Oikein ihana! Näytti valmistelussa ihan siltä, ettei sillä ole mitään hajua mistään, mutta lähti kuitenkin suoraan ja lätsähti ruutuun. Eipä olisi uskonut!
Estehyppy, 8. Ööh, luoksetulossa kiersi minut kerran?
Luoksetulo, 6,5. Haukahti ja kiersi minut kerran ennen perusasentoa. Ihmettelin tätä kehän jälkeen, kuulemma treeneissä autan sitä vähän kädellä ja nyt en auttanut. Pitääpä kiinnittää huomiota.
Nouto, 0. Varasti, haukkui, loppuasennossa makasi ja läimi kapulaa. Jepjep.
Kaukot, 0. Peruutti liikaa. Muuten suoritti kyllä kaikki vaihdot. Kaukotekniikka tehotreeniin, olen ollut liian lepsu siitä, kunhan on vain suorittanut vaihdon.
Kokonaisvaikutus, 7. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 179,5/320pts, AVO0.