sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kuvia lähinnä


Pentu kasvaa kohisten, nyt se kolkuttelee jo seitsemän kilon rajapyykkiä. Sisaruksistaan ilmeisesti pienimmästä päästä. Goji on yhä ollut reipas ja meneväinen, eikä se varo mitään, ja Vean kanssa leikitään hampaat kolisten. Erityisesti iltavillien aikaan juostaan kämppää ympäri tuhatta ja sataa. Uusissa paikoissa tuo on ollut todella helppo, kipsuttelee näpsäkästi missä vaan. Treeneissä palkkautuu toistaiseksi vain nameilla eikä oikein leiki kunnolla ulkona, mutta olen luottavainen siitä, että se saalisvietti sieltä vielä nousee. Sisällä kyllä tempoo vastaan apinan raivolla. Kyllä siitä koira tulee!

 Nika 11v, Vea 4,5v, Oma kohta 9v, Goji 9vko

torstai 20. huhtikuuta 2017

Koutsi saapui taloon!


Pitkällisen odotuksen jälkeen meillä on viimein pentu! Kare-Saran Candy eli Goji eli Koutsi liittyi laumaan viime viikon torstaina. Alunperin olimme varanneet toisen pennun samasta pentueesta, mutta se valitettavasti jouduttiin lopettamaan seitsemän viikon ikäisenä. Kasvattaja kuitenkin tarjosi meille Candya, joten alkujärkytyksen laannuttua päätimme tarttua tarjoukseen. Goji on ollut todella reipas ja erityisesti Vea on ottanut sen todella hyvin vastaan. Se jaksaa leikittää pikkusiskoa loputtomiin. Sheltit jättävät riiviön huomiotta, mutta antavat köniin jos se kiusaa niitä.  


Penska on käynyt pyörimässä kaupungilla ja ostoskeskuksissa useaan otteeseen, eikä se tunnu pelkäävän kauheasti mitään. Hirveästi se kiukuttelee jos ei saa jotain haluamaansa ja puree ihan kaikkea, mutta on oppinut tarjoamaan istumista ja katsekontaktia eikä kuitenkaan tunnu ihan turhasta kitisevän. Treenikentilläkin mukelo on ehtinyt käydä, omatoimisissa ollaan käyty vain syömässä ja leikkimässä ja ohjatuissa opetellaan hiljalleen ihan oikeitakin juttuja. Vielä on vaan ulkona kauhean kylmä tuollaiselle nakumahalle, mutta onneksi kesä on tulossa.


Oma sen sijaan kävi maanantaina tokokokeissa! AVO0 tuli taas, mutta koira oli sentään tosi iloinen. Ne liikkeet, mitä se tekee, se tekee ihan nappiin - mutta Oma on niin häiriöherkkä, että ei vaan aina pysy muumit laaksossa. Lisää vaan häiriötreeniä, kyllä se siitä! Oman kanssa on nyt hyvä pitää kisarutiinia yllä, niin uskaltaa joskus Koutsin kanssakin mennä.

Paikalla istuminen, 10.
Liikkeestä seisominen, 10.
Merkin kierto, 0. Bongasi merkin, bongasi sitten jotain muuta ja melkein koukkasi ulos kehästä eikä lisäohjauksellakaan tajunnut.
Kaukot, 7. Yksi lisäkäsky toiseen maasta istumiseen, muuten tosi hyvät! Ei peruuttanut yhtään vaihdoksissa.
Liikkeestä maahanmeno, 9.
Ruutu, 0. Oli jo bongannut ruudun, mutta piti sählätä jotain ennen lähetystä ja unohti.
Nouto, 0. Tarkasti lähellä olleet merkit, tarvitsi rutkasti lisäohjausta kapulan löydössä.
Estehyppy, 9.
Seuraaminen, 9. Oli oikein pätevä ja iloinen pk-sheltti!
Kokonaisvaikutus, 6. Miinusta haukkumisesta ja siitä, että meinasi käydä kehän ulkopuolella.


Yht. 190,5/320pts, AVO0.


tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevään korvilla



Kevät tulee, vaikka näköjään sitä lunta tuleekin koko ajan lisää. Uudet tuulet puhaltavat. Kolmen koiran kanssa liikkuessa sitä välillä huomaa ajattelevansa, että pitää mennä pian kotiin Ykän luo. Viimeisenä vuotenaan se jäi usein kotiin, kun muita treenattiin. Mutta enää ei Yrjänän tarvitse odottaa, nyt se on aina mukana mihin vain menemmekin. Välillä iskee ikävä, usein ihan pienistä jutuista. Kuten purkkikermavaahtoa pursottaessa, siitä äänestä holsku meni ihan pähkinöiksi. Mutta toisin kuin Myran kanssa, Ykän lopetus oli harkittu ja surutyötä oltiin tehty jo pitkään etukäteen. Sitä ei verhoa minkäänlainen epäreiluuden tai huonon omantunnon kalvo. Se oli oikein, ja tosiasiassa sitä osaa keskittyä vain siihen, kuinka ihanaa ja opettavaista oli elää sen koiran rinnalla kahdeksankin vuotta.


Oma opettelee hissukseen hallitun häiriön sietämistä ja palkattomuutta tokotreeneissä. Sitä pitää kuunnella mitä sanotaan, eikä vain roiskia menemään. Ollaan pidetty kiinni siitä, että jos sheltti puolivälissä unohtaa, mitä oli tekemässä, liike loppuu siihen. Kyllä Oman saa lisäohjauksella tekemään halutun tehtävän oikein, mutta ei se siitä mitään opi. Sooloilusta siis aina homma seis ja alusta, ja se tuntuu toimivan. Sitä alkaa ohjaajakin pikkuhiljaa oppia, ettei häiriötä pidä pelätä. Lisää vaan vettä myllyyn.


Vean kanssa treenataan kovasti EVL:n liikkeitä, muu on vielä ennen pelastuskauden alkua hetken tauolla. Kokonaiset liikkeet alkavat onnistua; eteenlähetyksissä, merkissä ja hyppykiertonoudossa koiralla alkaa olla jo oikea suunta ja ajatus. Usein tosin vielä autetaan ja helpotetaan, koska Vea on niin häiriöherkkä ja myös hyvästä fiiliksestä on pidettävä kiinni. Nyt uskaltaa jo vähän viilatakin. Suoruutta, vauhtia ja vaatimusta, jotta liikkeistä tulisi mahdollisimman helppoja sitten koepaineiden pamahtaessa päälle. Naksu on ollut käytössä esim. ohjatun noudon tötsän takana suorassa seisomista treenatessa, sekä kaukon tarkassa tekniikassa.
Ohjaajalle tärkeä oppi on ollut muistaa myös tauot. EVL:n liikkeet alkavat olla oikeasti rankkoja sekä kuskille että ponille - ja jos treenejä on koko ajan kovalla intensiteetillä, ei meillä ole enää yhdessä niin hauskaa. Täytyy osata rikkoa kaavamaisuutta, sekä välillä ihan vaan nollata päätä. Peltopäivistä ja uimalareissuista nauttii koko porukka ja levossahan se oppiminenkin tapahtuu!


Pelastushaun uusi kausi alkaa pian, tällä kertaa mukaan lähtevät molemmat ohjaajat. Tutustumispäivään pääsee seniori-Nika, jolla on raivokas ilmaisuhaukku ja tekemisen halu. Pääsiäisen korvilla pitäisi sitten kotiutua se varsinainen treenikoira, tuleva multivalio. Eiköhän sitä nopeasti taas totu neljän koiran arkeen, kyllähän se pyöri varsin näppärästi sen neljä vuotta aikaisemminkin.


torstai 9. helmikuuta 2017

Yritetäänpä nyt pysyä elossa


Jopa nyt on kaikenlaista: ensin Nikan lavat kipeytyivät niin, että se kiljahteli nostettaessa, ja kun se saatiin hoidettua, Oma alkoi ihan yhtäkkiä saada halvausoireita. Nika kävi akupunktiossa, laserissa ja hierojalla, ja on nyt intensiivisen hoitojakson jälkeen ollut ihan hyvässä kuosissa. Se on ollut jonkin aikaa treenitauolla, mutta voi olla, että pieni treenaus pitäisi sen paremmin auki. Mummohömpöttelyyn siis panostetaan jatkossa lenkkeilyn lisäksi! Saapi nähdä, lähdetäänkö sen kanssa enää kisaamaan rallyssa. Ehkä, jos tulee sellainen fiilis, mutta ei oteta paineita. Johan se ensi kuussa täyttää yksitoista.



Vea on ollut treeneissä jokseenkin allapäin, tekee kyllä mitä käsketään, mutta se tavanomainen ja veamainen palo on uupunut. Hieronnassa ja hoidossa on vahvistunut, että kyse ei ole kivuista tai lihasjumeista, joten joko sitä vaivaa leikkikaverin puute kotona tai sitten nyt ollaan hinkattu liikaa tekniikkaa uusien liikkeiden muodossa. Kuurina pieni lepotauko kaikesta aktivoinnista ja sitten katsotaan ohjatuissa treeneissä olisiko reippaus palannut. Monestihan sitä sanotaankin, että lomaa pitäisi olla päivä viikossa, viikko kuukaudessa ja kuukausi vuodessa. Olkoot tämä nyt se meidän viikko kuukaudessamme. Metsälenkillä onneksi Vea on kuitenkin iloinen ja vauhdikas vetäen pitkin poikin hankea keppi suussaan ja tehden iloloikkia polun poikki.



Toissapäivänä Omalta lähti takajalat alta ihan ilman ennakkovaroitusta. Äkkiä se ei vain enää päässyt makuulta ylös kunnolla, ja istumaan/makaamaan lätsähti hyvin vaikean näköisesti. Käveleminen oli kuin puujaloilla kävelyä. Pari vuotta sitten sillä oli vastaavia oireita, jotka paljastuivat vatsakivuksi ja elektrolyyttien heittelyksi ja hoituivat nesteytyksellä, mutta nyt ei ollut mahavaivoja. Iltasella alkoi myös kipuilla vasemman takajalan koukistamista. Oli siinä jo puhetta jo siitäkin, että jos se on selkä, niin ei kohta yhdeksänvuotiasta koiraa lähdetä enää leikkaamaan. Aamulla oli jo hitusen parempi, mutta lähti silti käymään lääkärissä. Päivän aikana parani hiljalleen ilman sen kummempia toimenpiteitä, oli lekurinkin mielestä mystinen tapaus. Oli kyllä ihanaa nähdä se omana koikkelehtivana itsenään iltasella. Nyt lepäillään tämä viikko ja katsellaan, miten liikkuminen sujuu - jos näyttää yhtään epäilyttävältä, koira lähtee kuvauksiin. 




Ennen halvauskohtausta oltiin Oman kanssa panostettu kapulan pitämisen harjoitteluun. Vapautus ja palkka siis pidosta, ei irrotuksesta. Tämä pitää muistaa tulevankin treenikoiran kanssa! Lisäksi kaukoja ollaan jumpattu paremmalla tekniikalla.

Niin, ja käytiinhän me kisoissakin hakemassa toinen AVO0 kisakirjaan:

Paikalla istuminen, 10. Eipä ongelmia, vähän jännittävä paikkis kun oli selkä yleisöön päin. Ei valunut maihin vaikka vähän näyttikin lösähtäneen palatessa.
Liikkeestä seisominen, 9.
Merkin kierto, 0. Lähti suoraan, muttei löytänyt merkkiä. Oikeesti, tämä koira. Kävi haukkumassa kierroksen ja palasi luokse - käytiin sitten yhdessä avustetusti merkin luona kiertämässä se.
Seuraaminen, 8. Oli muuten aika iloinen, ihanaa! Jotain hämärää tötöilyä, mutta iloisuudesta olen tyytyväinen.
Liikkeestä istuminen, 7. Annoin aika isot avut tarkoituksella, siitä ropisi pisteitä.
Ruutu, 9. Oikein ihana! Näytti valmistelussa ihan siltä, ettei sillä ole mitään hajua mistään, mutta lähti kuitenkin suoraan ja lätsähti ruutuun. Eipä olisi uskonut!
Estehyppy, 8. Ööh, luoksetulossa kiersi minut kerran?
Luoksetulo, 6,5. Haukahti ja kiersi minut kerran ennen perusasentoa. Ihmettelin tätä kehän jälkeen, kuulemma treeneissä autan sitä vähän kädellä ja nyt en auttanut. Pitääpä kiinnittää huomiota.
Nouto, 0. Varasti, haukkui, loppuasennossa makasi ja läimi kapulaa. Jepjep.
Kaukot, 0. Peruutti liikaa. Muuten suoritti kyllä kaikki vaihdot. Kaukotekniikka tehotreeniin, olen ollut liian lepsu siitä, kunhan on vain suorittanut vaihdon.
Kokonaisvaikutus, 7. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 179,5/320pts, AVO0.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Treenejä ja leikkitreffejä



Pentusuunnitelmat etenevät, mutta mitään varmaa ei ole vielä tiedossa. Pidetään kuitenkin sormet ristissä, että kesänkorvilla täällä taas olisi vähän vilkkaampaa!

Vea on käynyt muutaman kerran ohjatussa tokokoulutuksessa, viime kerralla Omakin tuli mukaan. Aiheena lähinnä noutoliike ja Oman häiriönsietokyvyttömyys. Saatiin oikein hyviä vinkkejä siihen, kuinka liikettä voi helpottaa häiriöitä lisättäessä, ja kuinka tehdä hyvä suorapalkkaus pelkästä kapulannostosta. Lisäksi otetaan ruutuun kosketusalusta (tyhjän) namialustan sijaan. Näitä ehdottomasti jatketaan omatoimitreeneissä; kosketusalustalle hakeutumista ollaankin jo naksuteltu jonkin verran olkkarissa. Lisäksi pitää alkaa ketjuttaa kentälle menon kivuutta sekä itse koeliikkeitä niin, että tekee useamman liikkeen ennen superpalkkausta. Tätä varten ostettiin läjä kissan märkäruokaa, joten luulisi maittavan. Tämän kuun lopussa mennään taas kokeilemaan AVO-kisoja!


Vean tokoliikkeet edistyvät myös mukavasti. Muutama erikoisvoittajan liikkeistä oli vielä vuoden lopulla täyttä hepreaa ja välillä sitä ihmetteli, että miten koira voi muka nämä ikinä oppia. Vealle ei oltu koskaan opetettu merkin kiertämistä ja kaiken hoksaavana - hyppyjä ja kapuloita rakastavana ADHD:na - hyppykiertonouto vaikutti lähinnä päänsärkyä aiheuttavalta. Hyvillä neuvoilla, rauhallisella ketjuttamisella ja kivalla hupsuttelumeiningillä palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikalleen. Samoin varsin kivalta näyttää jo ohjattu nouto, joten kunhan eteenlähetys ja paikkis ovat mallillaan ja kaikkea vielä vähän hienosäädetään, niin mahikset starttaamiseen alkavat olla jo lähellä.

Vea on virallisten touhujen lisäksi opetellut hupsuja temppuja, mm. "katto"-käskyllä heittäytyy selälleen ja ojentaa etujalat suoraksi ilmaan. Se on myös etsinyt eukalyptuksen hajua sisätiloista varsin onnistuneesti.

Samanväristen leikkikerho: Barbara, Marvel ja Vea

 Keiko, Halla, Nika, Vea, Oma, Väinö, Barbara ja Marvel

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Oman tokoilut

Huipulla tuulee

Ensinnäkään Oman kanssa ei koskaan pitänyt mennä tokon AVO-luokkaan, koska se ei yksinkertaisesti nouda mitään. Noh, jotenkin se sitten vahingossa oppi noutamaan - kapulalla pitää aina kekkuloida jotain ihmeellistä ja luovutusasento on välillä vähän mitä sattuu, mutta hiljaa hyvä tulee. Onneksi merlellä on järkähtämätön työmotivaatio, sillä korvaa hyvin puuttuvia aivosoluja.

Toisekseen olin varma, ettei Oma koskaan tule oppimaan ruutuun irtautumista, koska sillä on suurena ongelmana irtautua ylipäätään ohjaajasta. Jos se irtautuukin, se on hyvin häiriöherkkä ja jos sen näkökentässä on vaikka jotain ylimääräisiä tötsiä tai roskia, se unohtaa, mitä se oli tekemässä. Namialustan kanssa ruudusta tuli superkiva paikka, joskin suurin oivallus tuli siitä, että Omaa pitää oikeasti valmistella tulevaa koitosta varten. Tämä kokeilu taas oikeastaan tuli Vealta, jolla valmistelu toimii äärimmäisen hyvin. Nyt Oma on valmistellessa jo sinkoutumassa ruutuun ja sillä on selvä käsitys siitä, että käskyn tultua pitää juosta eteenpäin ja lujaa. Välimatkalla ei ole väliä, lähtee kentän toisesta päästäkin niin että tanner tärisee. Namialustalla kuuntelee maahan-käskyä pitkältäkin. Seuraava vaihe onkin namialustan häivyttäminen - toissailtaisissa treeneissä tehtiin ensin pari ruutua alustalla ja sitten yksi ilman, ja shelttihän lätsähti siivosti keskelle ruutua maahan-käskystä. Eli ehkä sitä voisi tammikuun lopussa taas käydä huvikseen kisailemassa!

Muissa AVO-liikkeissä ei isompia ongelmia olekaan, muuten kuin että kisoissa Omaa alkaa jännittää, eikä se esimerkiksi seuruussa tee parasta palveluskoiraseuruutaan. Mutta siihen vaivaan auttaa vain kisaaminen. Pitkän matkan tavoitteena Oman kanssa on TK2, jolloin sen tittelirivi pitenisi kuuteen koulariin. Aika hullua, ottaen huomioon, että Oma tuli meille kolmivuotiaana kotikoiraksi! Oma on muutenkin alkanut vähän protestoida tätä Ykän lopetuksesta johtuvaa treenihiljaiseloa turhalla päksyttämisellä, se on selvästi sisimmissään työkoira. Joten ei muuta kuin takaisin kentille.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tervetuloa!


Sietämättömät on erään koiraperheen treeni-, kuulumis- ja tarinablogi. Pääasiallisena kuulumisten ja kuvien kanavana tulee toimimaan tehotiimin oma facebook-sivu, mutta eiköhän tänne blogin puolellekin jotain treenitarinoita ja muuta päivitellä.
Tällä hetkellä laumaan kuuluu kaksi shelttinarttua, sekä toistaiseksi lauman junnun titteliä kantava saksanpaimenkoiranarttu. Treenilajejamme ovat toko, pelastushaku, pk-haku sekä rally-toko, mutta toisinaan laumaa näkee myös kelkkailuhommissa, aksakentillä ja ties missä muussa toimessa. Koiriin voi tutustua lisää niiden omilla sivuilla.



Kolmikon edellistä blogia ei enää päivitetä, mutta lauman vanhoihin teksteihin pääsee tutustumaan Hurjat paimenlikat -blogissa, sekä I got stripes -blogissa.