2019!

Puoli vuotta on kulunut viime postauksesta, ja jonkin verraan ollaan talvella pidetty ihan vain rehellistä taukoakin. Nyt sitä aletaan taas hiljalleen nousta horroksesta. Facebookissa ollaan vähän ahkerammin kerrottu kuulumisia ja tuloksia, mutta ehkä tännekin voisi jonkinlaisen yhteenvedon laittaa.

Goji hoiti viime vuonna BH:n ja rauniosoven lisäksi tokon alemmat luokat. Alokkaassa käytiin kaksi koetta, avoin hoidettiin ykkösellä purkkiin. Erityisesti AVO-kisoissa Goji oli oikein iloinen ja menossa mukana, ainoa kämmi tuli vikassa liikkeessä, kun Goji halusi tötsänkierron jälkeen kiertää tötsän vielä uudelleen. Varmaankin ajatteli, ettei ollut tehnyt sitä kunnolla, kun ei tullut palkkaa. Nyt ollaan alettu hiljalleen taklata VOI-liikkeitä - katsotaan, josko tänä vuonna vaikka loppuvuodesta pääsisi kokeisiinkin asti. Vea on käynyt parissa EVL-kokeessa, mutta ykköstuloksia ei ole vielä siunaantunut sitä yhtä enempää. Vea hoiti myös rauniosoven hienosti purkkiin viime vuonna.
PK-hakua treenattiin loppukaudesta suht ahkerasti Gojin ja Vean kanssa, kyllä siinäkin päästiin eteenpäin. Gojilla ei vielä oikein ole ihan kaikki osa-alueet hallussa - haukun aloittaminen on vähän hankalaa, mutta kun se aloittaa, se kyllä päksyttää menemään vaikka maailman tappiin. Maastoliikkeistä esineruutu on Gojille vaikein, se mielellään vaihtaisi esinettä kivempaan. Pitää treenata yhdellä esineellä kapeissa ruuduissa, jahka tuo lumi sulaa. PK-tottiksessakin on vielä puuhaa, eniten noudoissa ja eteenmenossa - eli vähän kaikessa :D mutta toivotaan, että tänä vuonna päästäisiin siinäkin kisaamaan! Eiköhän HK1 olisi ahkeralla treenauksella ihan mahdollinen.

Toukokuulle vähän katselin Gojille MH-kuvausta, jahka huhtikuun juoksut on juostu, ja joskus kesällä raunioetsinnän peruskoetta, sitten kun itse rauniokausi edes alkaa ja päästään treenaamaan. Rakennusetsinnöissä Goji ja Vea kävivät viime viikonloppuna, siellä molemmat vaativat vähän orientoitumisaikaa, mutta sitten lähti kyllä hyvin moottori käytiin.

BH Kare-Saran Candy

Tänään oli Gojin ensimmäinen koe eli BH Hyvinkäällä, tuomarina Seppo Hursti. Arpaonni toi kilpailunumeron 2, eli paikkis ensimmäisenä. 

Paikkamakuu, erinomainen. Eipä siinä mitään ongelmaa, vähän kuulemma haisteli kun lähdin, muuten tönötti hienosti. Kerran vaihtoi lonkalle loppua kohden.

 

Kytkettynä seuraaminen, erittäin hyvä. Pitkällä pätkällä vähän haahuili ajoittain, henkilöryhmän pysähdyksessä tuli vahingossa eteen, josta korjasi käskyllä. Juoksu ja hidas osuus hyvät, perusasennot myös.

Vapaana seuraaminen, hyvä. Enemmän haahuilua kuin hihnassa ollessa, paransi taas juoksussa ja hitaassa. Perusasennot nopsat.

Istuminen, erittäin hyvä. Valmistelevassa vaiheessa pieni haahuilu, perusasento nopsa, istua tönötti tarkkaavaisesti.

 

Maahanmeno ja luoksetulo, erittäin hyvä. Valmisteleva vaihe hieno, perusasento hieno, maahanmen hieno. Treeneissä Goji keksi alkaa varastaa luoksetulossa ja sitten juosta helvetin täysiä ohi (ja tulla perusasentoon), mutta nyt pysyi nätisti makuulla ja kutsusta lähti kuin tykinkuula. Suht lähellä ollessaan tajusi, että helkkari tässä piti tulla eteen istumaan, ei ehtinyt enää kunnolla jarruttaa, ja törmäsi. Perusasentoon siirtyi ihan hyvin.

 

Kaupunkiosuudessa ei pienintäkään ongelmaa, ei reagoinut mihinkään ja oli tosi iloinen kaikesta. Näin ollen Gojin ensimmäinen koulari ja vuoden ensimmäinen tavoite saavutettu!

Oma MESHYV, Vea EVL1

Tämä vuosi oli tarkoitus kisata koko lisenssin edestä - ja siltä totisesti näyttää! Juuri laiteltiin kalenteriin toko- ja rally -kisoja iso liuta, ja lisäksi yksi mahdollinen hakukoe. Myös se BH häämöttää kesäkuussa, sikäli mikäli saadaan homma luistamaan toivotulla tavalla.

Oma kävi helatorstaina 10.5. Vihdissä kolmansissa rally-tokon mestariluokan kisoissa. Tuomarina Jaana Karppinen. Oli ihan hullun kuuma, hiekkakentälle helotti aurinko pilvettömältä taivaalta koko ajan. Rata vaikutti ihan hauskalta, paljon oikealla seuraamista. Vuoronumeromme oli 19, joten odotella sai. Oma mölisi pesässään, olisi halunnut jo päästä puuhastelemaan.

Ja olipa se kyllä kuulolla, kun sitten pääsi! Oma tuntui koko radan olevan hyvin ja säpäkästi hollilla, eikä sitä kuumuus haitannut yhtään.

1. kyltti, merkille lähetys

-1 tvä. Niiasi pysähtyessään, mutta sain korjattua seisomaan.

5. kyltti, istu, koira eteen, vasemmalta sivulle, istu
-1 tvä. Jotain sähläsi, yritti jostain syystä takaa jalkojen väliin ensin.

9. kyltti, puolenvaihto edessä
-1 vino. Vähän heitti pyllyä menosuuntaan, korjasi nopsasti eikä luojan kiitos pyörähtänyt

12. kyltti, istu seiso istu
-1 tvä. Jotain pientä sohellusta taas.

14. kyltti, istu, seiso, kierrä koiran ympäri
-3 uusi. Käveli vaan pokkana mun eteen, kun pysähdyin? Uusimisessa meni hyvin.

Yht. 93/100pts, MESHYV, 2./23. Melkein kilkuteltiin valiokelloja, perhana! Mutta näköjään tästä koirasta on korkeisiin pisteisiin, eli valioitumistulokset ovat ihan mahdollisia. Ensisijainen tavoite on kuitenkin RTK4 ja yhtä iloinen koira jatkossakin kokeissa!
 

--

Ja tänään oli Vean kolmannet EVL-kisat, Lohjalla Kirsu-hallissa. Tuomarina Susanna Berghäll. Liikkeet rikottu kahteen osaan ja paikkikset ensin.




Paikalla istuminen ryhmässä, 10. Jonkin verran häiriötä yhden paikkiskoiran ikävöidessä itkuvirsillä ohjaajaansa, Vea oli istunut kuin tatti.
Paikalla makaaminen ja luoksetulo, 7 1/2. Ennakoi maahanmenokäskyä, pieni ääni sivulletulossa.

Zeta, 6 1/2. Turha pisteenmenetys, jäi seisomaan istumisessa.
Lähettäminen ja ruutu, 10. TODELLA nätti, nopea.
Ohjattu nouto, 9. Mälväsi.
Tunnari, 8. Mälväsi ja päästi ääntä.
Hyppykiertonouto, 9. Vino eteentulo, hintsan mälväsi.
Seuraaminen, 8. Ääntä askelsiirtymissä, kehuja kun "oikeasti juostiin juoksemisessa".
Luoksetulo, 9. Pieni valuminen.
Kauko, 8 1/2. NOUSI EKALLA! Vähän eteni.

Yht. 275,5/320pts, EVL1, sij. 1./3. Eli eka valiotulos plakkarissa, nyt onkin kisa saako Vea vai Oma ensin tulokset kasaan!

 

Rauniokausi korkattu

Kuvan otti Kaija Honka

 

Tällä kaudella koetetaan hoitaa raunion SOVE-kokeet molemmilla isoilla koirilla plakkariin. Tänään aloiteltiin rauniokausi sekä hallintahommilla että etsinnöillä, hyvinhän ne pyyhkivät. Raunioilla molemmille neljä maalimiestä suorapalkalla, jotta hommat muistuisivat mieleen - ja muistuivathan ne siinä määrin, että molemmat tuntuivat tietävän ohjaajaa paremmin itse, mitä tekevät. Noh, ainahan etsintäsuunnitelmaa voi muuttaa lennosta...

Tärkeintä kuitenkin oli, että Vealla ja Gojilla oli hyvä tatsi hommiin pitkän talvitauon jälkeen. Gojiakaan eivät sen juuri alkaneet juoksut lainkaan haitanneet, kovaa se paineli menemään ja nenä kävi koko ajan. Ensi viikolla muistellaan sitten ilmaisuhommia, eli Vealla rullaa ja Gojilla haukkua. Myös metsätreenejä on sovittu, siellä M aikoo treenata molempia koiria, koska on läpällä uhannut viedä Vean hakemaan HK1-koularin tänä kesänä. Tai ainakin kovasti yrittää!

Pikaiset kuulumiset

Goji täytti kokonaisen yhden vuoden helmikuussa. Pääsiäisenähän se meille tuli, eli kohta se on myös ollut vuoden täällä meillä. On se vaan melkoinen pakkaus, vielä ei tiedä mikä se on koiriaan mutta se selvinnee myöhemmin. Välillä sitä kiukuttaa ihan törkeästi ja se huutaa että GNNNÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHH, mutta suurimman osan ajasta ei kiukuta ja häntä viuhuu kuin propelli. Huhtikuussa käydään vähän läpivalaisemassa sitä ja katsotaan, onko se silkkoa sisältä. Toivottavasti ei. Ainakin se liitää pitkin peltoja sellaista vauhtia, että heikompia hirvittäisi ja hirvittääkin. Meinaan se nimittäin menee kovaa.

 

 

Omistajat olivat tässä kuussa parisen viikkoa ulkomailla, joten koirat ripoteltiin tuttuun tapaan ympäriinsä. Ihanaa, kun on niin hyviä hoitajia, ettei tarvitse yhtään huolehtia!

Palatessa vastaanotettiinkin Oman vuoden 2017 tottelevaisuussheltti ja vuoden 2017 ESS-tokosheltti palkinnot, kyllä nyt kelpaa jättää tokohommat taakseen. Kannatti rampata kisoissa, siitä vikan kisan 292:sta pisteestä saa kyllä oikeastikin jo olla tosi ylpeä. Muutamissa rally-tokon MES-kisoissa ollaan käyty, parempaan suuntaan mennään jo mutta vielä ei ole tullut hyväksyttyjä tuloksia. Eiköhän niitäkin ala tässä vuoden mittaan ropista.

Nika sai tammikuussa viimeisen VOIHYV tuloksen ja siten myös RTK3-koularin. Se ei enää lähde mestareilemaan, tänään kokonaiset 12 vuotta täyttänyt Nikke saa nyt keskittyä koko jumalattomalla tarmollaan pitämään jöötä koko laumalle! Eläkeläiseksi sitä ei kai silti voi kutsua, vauhdista päätellen ainakaan!

Vea on kävi myös toisissa EVL-kokeissa, ja sai sieltäkin EVL3-tuloksen. Kymmenen pistettä enemmän kuin edellisellä kerralla! Kotijoukko on näistäkin äärimmäisen ylpeä, ja ohjaajasta joka on uskaltanut ylipäätään korkeimman luokan kokeisiin mennä! Treeniä jatketaan ja kisailmoja pistetään menemään, tänä vuonna nääs aiotaan kisata koko lisenssin edestä (lähes) kaikilla koirilla.

Saavutukset ja tavoitteet

Niin se vaan vuosi 2017 loppui ja seuraava alkoi. Tänä vuonna ollaan keskitytty paitsi pennun kasvatukseen, myös muihin koiriin. Lisenssit on ostettu ja ensimmäiset kisat - shelttien rally-tokot (VOI ja MES) on jo maksettu! Goji täyttää helmikuussa vuoden ja sillä alkaa olla pohjat kaikkeen hyvällä mallilla, Vea on päässyt korkkaamaan tokon korkeimman luokan ekana meidän koirista ja Oma tosiaan korkkaa rally-tokon korkeimman luokan ihan näillä näppäimillä. Muuten koirat pysyivät viime vuonna terveinä, mitä nyt Vealla oli vähän kutina-/ihotulehdusongelmia. Ja Gojille tuli joku jouluhätä, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että se oli vain täynnä kakkaa...
Tänä vuonna myös jännitetään Gojin terveystuloksia, toivotaan että siellä on kaikki mallillaan kun luonnekin on niin kohdillaan! Noin muuten laumalla pyyhkii hyvin, Vea ja Goji on parhaita kavereita ja leikkivät ihan jatkuvasti. Edes Gojin ekat juoksut eivät vaikuttaneet niiden suhteeseen mitenkään.

OMA
Oma saavutti tämän vuoden tavoitteensa eli TK2:n viime vuonna. Kymmenet kisat loppujen lopuksi käytiin erinäisten aivopierunollien vuoksi, mutta vikoissa kisoissa marraskuussa Oma pisti parastaan ja hoiti TK2:n kotiin pistein 292/320! Oman tokoura jääkin nyt tähän, tänä vuonna se täyttää 10v ja keskittyy tavoittelemaan MESHYV-tuloksia rally-tokosta. Jää nähtäväksi tuleeko se ikinä saamaan valioitumiseen tarvittavia pistemääriä, mutta RTK4:n on varmasti ihan saavutettavissa. Kuten todettua, parin viikon päästä korkataan nämä pisteet. Vuodet eivät Omaa paina, se rällää menemään edelleen samaan tahtiin ja on äärimmäisen täpäkkä kentällä.

NIKA

Lauman pomon tehtävä on lähinnä pysyä terveenä. Ensi maaliskuussa sille tulee 12v mittariin, ja ainakin vielä se jaksaa porhaltaa muiden mukana metsälenkeillä. Hieman on vanhuudenhöperöitymistä havaittavissa, mutta kyllä Nikakin kävi hakemassa yhden hienon VOIHYV-tuloksen rallysta viime syyskuussa! Tänä vuonna Nika käy vielä kokeilemassa kolmatta ja viimeistä VOIHYV:iä, mutta jos vaikuttaa siltä ettei soopelilla ole kivaa, se saa suosiolla jäädä eläkkeelle. Tärkeintä on että elämä maittaa ja askel nousee. Vähän sillä tuntuu olevan jumeja, joten hierontakäynti voinee olla paikallaan.

VEA

Vean kanssa pyöräiltiin AD, jonka M oli jo pitkään halunnut pyöräillä Ykän kanssa. Sehän meni erittäin hienosti, eikä sakulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Polkeakaan ei ohjaajan tarvinnut. Tänä vuonna M uhkasi Vean näyttelyyn misseilemään, se kun ei ole vielä kertaakaan virallisissa näyttelyissä käynyt ja tokovalioituminenhan se toivottovasti on suunnitelmissa. Joulukuussa pitkän kisatauon jälkeen Vea starttasi ensimmäistä kertaa tokon EVL:ssä. Eihän se vielä ihan nappisuoritus ollut, mutta EVL3:sen arvoinen yritys kuitenkin. Suunta on silti oikea ja nyt tauko ei saa enää jäädä noin pitkäksi - tänä vuonna siis reippasti vain tulta päin ja lisää kokeita!
Ehkäpä viimein riittäisi rohkeus myös siihen raunion SOVE:en? M puhui myös puoliläpällä jotain pk-hakukokeista.

GOJI

Goji syntyi helmikuussa ja tuli meille pääsiäisenä. Sen tuloa oli leivottu pitkään; olikohan jo Vean tullessa vuonna 2012 kun sanoin ääneen, että seuraava holsku tulee sitten 2017 - ja niin se sitten tulikin. Cozy on osoittautunut maailman helpoimmaksi koiraksi - se ei hätkähdä juuri mistään, osaa kävellä remmissä sekä vapaana ja tykkää ihan kaikista. On sekin kyllä tuhoja tehnyt, mm. maistellut seiniä ja syönyt takkeihin reikiä, mutta se nyt oli odotettavissa. Lisäksi se saa välillä sellaisia hepuleita että taulutkin heiluu ja jo pentuna hyppäsi niin korkealle että allekirjoittaneella oli paidassa reikiä olkapään kohdalla. Edelleen sillä on vieterit jaloissa ja kauhea tarve pussailla, kaikkein eniten korvakäytäviä. Aluksi oli vähän ongelmallista miettiä, miten lelupalkata ei-pallohullua koiraa, mutta onneksi se lamppu on alkanut syttyä Gojinkin päässä. Nyt maistuu namit ja lelut yhtä lailla.

Goji on ensimmäisen elinvuotensa aikana opetellut tottista, tokoa, rallya, rauniohakua ja pk-hakua, sekä hieman pk-jälkeä ja noseworkia. Sen kanssa on käyty kennelleirillä ja pyöritty siellä sun täällä. Pentunäyttelyissä Goji kävi pönöttämssä häntä heiluen ja sai ROP PEN:in. Joulukuussa Goji kävi Messarissa näyttelyissä ja oli oikein nohevasti sielläkin, EH:n ja ERI JUK3:n arvoisesti. Tänä vuonna olisi tarkoitus hoitaa ensisijaisesti BH pois alta, ja toissijaisesti mietiskellä tokon ja rallyn alokasluokkia. Olen jo alustavasti katsellut rallyn ALO-ratoja että eihän nämä nyt niin vaikeita ole... lisäksi tänä vuonna tahkotaan lisää hakuhommia ja jatketaan ilmaisun opettelua.

 

Tähdet oikeassa asennossa

 

Lauantaina käytiin Oman kanssa Lohjalla tokokokeissa - ja nyt oli kyllä tähdet kerrankin niin oikeassa asennossa, ettei paremmasta väliä! Oltiin treenailtu paljon kapulan erottamista tötsistä, ja se oli alkanut onnistua ihan kivasti. Myös käskyjen kuuntelemista ruudussa oltiin tehty paljon, ettei siellä voi vain omatoimisesti kirmailla mihin sattuu ja lätsähtää maahan sitten kun siltä tuntuu. Häiriöpaikkaistumista treenailtiin hyvin ahkerasti, mutta mikä luojan lykky sattuikaan, kun lauantain kokeissa nähtiin paikkiksen olevan viimeinen liike! Se on tuntunut Omalle oikein sopivalta, silloin se jotenkin on tajunnut liikkeen idean eikä ole valunut maihin.

Koe oli hallissa, tuomarina Juha Kurtti. AVO-koiria kuusi, me viimeisenä. Kehään mennessä Oma vaikutti olevan iloinen ja hyvin kuulolla.

Hyppy, 10. Hyvä aloitus! Oikein esimerkillinen.
Merkin kierto, 8. Lähti hippulat vinkuen merkkiä kohti ja haukkui. Vaikutti olevan vähän pihalla, mutta kovaa meni, bongasi kuin bongasikin tötsän, kiersi sen ja palasi pienellä kaarella. Näytti puntaroivan menisikö liikkurin luo, mutta valitsi oikein.
Liikkeestä seiso, 10. Jee!
Ruutu, 10. Valmistelussa Oma tsiigaili muita melkein matkalla olevia merkkejä sillä silmällä, mutta päätin että mennään nyt herran haltuun sitten. Koira lähti niin lujaa että yleisökin kohahti, näki ruudun ja lätsähti käskystä maahan täsmälleen kuten piti. Tämän liikkeen jälkeen alkoi jo tulla semmoinen olo että tästähän voi jopa tulla jotain, kaksi vaikeaa liikettä (ruutu ja merkin kierto) jo takana ja vain nouto edessä! Oma oli ihan liekeissä ja otti hyvin sosiaalista palkkaa vastaan.
Luoksetulo, 10. Ei haukkunut, ihme! Tanner taas tytisi.
Kaukot, 9. Vähän peruutti liikkeissä, nousi hitaasti perusasentoon.
Liikkeestä maahan, 10.
Nouto, 7. Noniin, se kauhuliike. Vasemmalla takana oli jotain tötsiä, samoja joita Oma oli katsellut ruutuun lähetyksessäkin. Yritin taktikoida heittämällä vähän lähemmäs ja suoraan, mutta heitin ihan helkkarin kauas ja vasemmalle, tötsien luo... no, syteen tai saveen. Oma lähti haukkuen taas kuin tykinsuusta, kuten tapana on. Se löysi kapulan, läpsi sitä mölisten etutassulla, mutta sai kun saikin sen pyydystettyä ja lähti pinkomaan luo. Eteentulo vino, siirtyi siitä ihan siivosti sivulle. Jes! Enää seuruutus, sitä me nyt ei ainakaan möhlitä!
Seuraaminen, 9.  Eikä möhlittykään! Koira oli ihan vietereillä ja siitä lähti koko ajan semmoinen innostunut murina ja puuskutus. Mutta ei haukun haukkua, edes juoksussa! Perusasennot hitaat, muuten tarkka, aktiivinen ja hieno.
Paikkaistuminen, 10. Ihanaa! Oma vähän puhisi kolisevalle ovelle, joten ei ehtinyt edes miettiä maahan valumista.
Kokonaisvaikutus, 9. Haukahduksista pisteenmenetys, mutta saatiin paljon kehuja. Tuomari tykkäsi Omasta ja sanoi, että oli iloinen ja äänekäs. Oman bravuurit! Piti myös ohjaamisestani, kun pidin koiran hyvin kartalla siitä mitä tehdään seuraavaksi. Tuomari mainitsi myös siitä, että tällä rodulla haukkuminen vähän niin kuin kuuluu asiaan - jos sheltti ei haukahtele, sille tulee pistemenetyksiä sitten jostain muusta. Oma ei vain voi itselleen mitään, haukku vain pursuaa siitä. Enkä minä ole siihen erityisemmin puuttunutkaan, mieluummin tekee iloisesti ja äänekkäästi kuin hiljaa ja haluttomasti.

Yht. 292/320pts, TK2, AVO1, 3./6.

Kentän laidaltakin saatiin vielä paljon kehuja, ja ihan syystä. Arjessa Oma on välillä tavattoman ärsyttävä, mutta kyllä se ajoittain kentällä loistaa. Mutta eikö se käyttökoiran perusominaisuus olekin juuri se? :D Nikassa mummoutumisen jo alkaa huomata, Omasta ei kyllä kisoissa ja treeneissä näe mistään, että sillä jalka painaisi. Kaikkia aina ihmetyttää, kun kerron Oman olevan kohta kymmenen.

BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 RTK3 Käpäläkoplan O'My!

Nyt on Omalla eniten koulareita meidän koirista, Ykä mukaanlukien. TK2-mitalia ei oltukaan saatu kellekään aiemmin, Ykä ja Vea menivät yksillä kisoilla suoraan voittajaan. Oma tuskin niihin skaboihin lähtee, veikkaan että sen aivosolut menisivät ihan solmuun niin monesta erilaisesta noudosta... ohjaajan motivaatiosta puhumattakaan. Taidetaan keskittyä nyt rally-tokon mestariluokkaan ja RTK4:n saavuttamiseen. Nika käy vielä tämän kuun lopussa kokeilemassa RTK3:sta, sitten voisi lähteä molemmilla mummoshelteillä mestariin ensi vuonna.