torstai 11. tammikuuta 2018

Saavutukset ja tavoitteet



Niin se vaan vuosi 2017 loppui ja seuraava alkoi. Tänä vuonna ollaan keskitytty paitsi pennun kasvatukseen, myös muihin koiriin. Lisenssit on ostettu ja ensimmäiset kisat - shelttien rally-tokot (VOI ja MES) on jo maksettu! Goji täyttää helmikuussa vuoden ja sillä alkaa olla pohjat kaikkeen hyvällä mallilla, Vea on päässyt korkkaamaan tokon korkeimman luokan ekana meidän koirista ja Oma tosiaan korkkaa rally-tokon korkeimman luokan ihan näillä näppäimillä. Muuten koirat pysyivät viime vuonna terveinä, mitä nyt Vealla oli vähän kutina-/ihotulehdusongelmia. Ja Gojille tuli joku jouluhätä, mutta tarkempi tutkimus osoitti, että se oli vain täynnä kakkaa...
Tänä vuonna myös jännitetään Gojin terveystuloksia, toivotaan että siellä on kaikki mallillaan kun luonnekin on niin kohdillaan! Noin muuten laumalla pyyhkii hyvin, Vea ja Goji on parhaita kavereita ja leikkivät ihan jatkuvasti. Edes Gojin ekat juoksut eivät vaikuttaneet niiden suhteeseen mitenkään.


OMA
Oma saavutti tämän vuoden tavoitteensa eli TK2:n viime vuonna. Kymmenet kisat loppujen lopuksi käytiin erinäisten aivopierunollien vuoksi, mutta vikoissa kisoissa marraskuussa Oma pisti parastaan ja hoiti TK2:n kotiin pistein 292/320! Oman tokoura jääkin nyt tähän, tänä vuonna se täyttää 10v ja keskittyy tavoittelemaan MESHYV-tuloksia rally-tokosta. Jää nähtäväksi tuleeko se ikinä saamaan valioitumiseen tarvittavia pistemääriä, mutta RTK4:n on varmasti ihan saavutettavissa. Kuten todettua, parin viikon päästä korkataan nämä pisteet. Vuodet eivät Omaa paina, se rällää menemään edelleen samaan tahtiin ja on äärimmäisen täpäkkä kentällä.




NIKA
Lauman pomon tehtävä on lähinnä pysyä terveenä. Ensi maaliskuussa sille tulee 12v mittariin, ja ainakin vielä se jaksaa porhaltaa muiden mukana metsälenkeillä. Hieman on vanhuudenhöperöitymistä havaittavissa, mutta kyllä Nikakin kävi hakemassa yhden hienon VOIHYV-tuloksen rallysta viime syyskuussa! Tänä vuonna Nika käy vielä kokeilemassa kolmatta ja viimeistä VOIHYV:iä, mutta jos vaikuttaa siltä ettei soopelilla ole kivaa, se saa suosiolla jäädä eläkkeelle. Tärkeintä on että elämä maittaa ja askel nousee. Vähän sillä tuntuu olevan jumeja, joten hierontakäynti voinee olla paikallaan.




VEA
Vean kanssa pyöräiltiin AD, jonka M oli jo pitkään halunnut pyöräillä Ykän kanssa. Sehän meni erittäin hienosti, eikä sakulla ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Polkeakaan ei ohjaajan tarvinnut. Tänä vuonna M uhkasi Vean näyttelyyn misseilemään, se kun ei ole vielä kertaakaan virallisissa näyttelyissä käynyt ja tokovalioituminenhan se toivottovasti on suunnitelmissa. Joulukuussa pitkän kisatauon jälkeen Vea starttasi ensimmäistä kertaa tokon EVL:ssä. Eihän se vielä ihan nappisuoritus ollut, mutta EVL3:sen arvoinen yritys kuitenkin. Suunta on silti oikea ja nyt tauko ei saa enää jäädä noin pitkäksi - tänä vuonna siis reippasti vain tulta päin ja lisää kokeita!
Ehkäpä viimein riittäisi rohkeus myös siihen raunion SOVE:en? M puhui myös puoliläpällä jotain pk-hakukokeista.




GOJI
Goji syntyi helmikuussa ja tuli meille pääsiäisenä. Sen tuloa oli leivottu pitkään; olikohan jo Vean tullessa vuonna 2012 kun sanoin ääneen, että seuraava holsku tulee sitten 2017 - ja niin se sitten tulikin. Cozy on osoittautunut maailman helpoimmaksi koiraksi - se ei hätkähdä juuri mistään, osaa kävellä remmissä sekä vapaana ja tykkää ihan kaikista. On sekin kyllä tuhoja tehnyt, mm. maistellut seiniä ja syönyt takkeihin reikiä, mutta se nyt oli odotettavissa. Lisäksi se saa välillä sellaisia hepuleita että taulutkin heiluu ja jo pentuna hyppäsi niin korkealle että allekirjoittaneella oli paidassa reikiä olkapään kohdalla. Edelleen sillä on vieterit jaloissa ja kauhea tarve pussailla, kaikkein eniten korvakäytäviä. Aluksi oli vähän ongelmallista miettiä, miten lelupalkata ei-pallohullua koiraa, mutta onneksi se lamppu on alkanut syttyä Gojinkin päässä. Nyt maistuu namit ja lelut yhtä lailla.

Goji on ensimmäisen elinvuotensa aikana opetellut tottista, tokoa, rallya, rauniohakua ja pk-hakua, sekä hieman pk-jälkeä ja noseworkia. Sen kanssa on käyty kennelleirillä ja pyöritty siellä sun täällä. Pentunäyttelyissä Goji kävi pönöttämssä häntä heiluen ja sai ROP PEN:in. Joulukuussa Goji kävi Messarissa näyttelyissä ja oli oikein nohevasti sielläkin, EH:n ja ERI JUK3:n arvoisesti. Tänä vuonna olisi tarkoitus hoitaa ensisijaisesti BH pois alta, ja toissijaisesti mietiskellä tokon ja rallyn alokasluokkia. Olen jo alustavasti katsellut rallyn ALO-ratoja että eihän nämä nyt niin vaikeita ole... lisäksi tänä vuonna tahkotaan lisää hakuhommia ja jatketaan ilmaisun opettelua.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Tähdet oikeassa asennossa

 

Lauantaina käytiin Oman kanssa Lohjalla tokokokeissa - ja nyt oli kyllä tähdet kerrankin niin oikeassa asennossa, ettei paremmasta väliä! Oltiin treenailtu paljon kapulan erottamista tötsistä, ja se oli alkanut onnistua ihan kivasti. Myös käskyjen kuuntelemista ruudussa oltiin tehty paljon, ettei siellä voi vain omatoimisesti kirmailla mihin sattuu ja lätsähtää maahan sitten kun siltä tuntuu. Häiriöpaikkaistumista treenailtiin hyvin ahkerasti, mutta mikä luojan lykky sattuikaan, kun lauantain kokeissa nähtiin paikkiksen olevan viimeinen liike! Se on tuntunut Omalle oikein sopivalta, silloin se jotenkin on tajunnut liikkeen idean eikä ole valunut maihin.

Koe oli hallissa, tuomarina Juha Kurtti. AVO-koiria kuusi, me viimeisenä. Kehään mennessä Oma vaikutti olevan iloinen ja hyvin kuulolla.

Hyppy, 10. Hyvä aloitus! Oikein esimerkillinen.
Merkin kierto, 8. Lähti hippulat vinkuen merkkiä kohti ja haukkui. Vaikutti olevan vähän pihalla, mutta kovaa meni, bongasi kuin bongasikin tötsän, kiersi sen ja palasi pienellä kaarella. Näytti puntaroivan menisikö liikkurin luo, mutta valitsi oikein.
Liikkeestä seiso, 10. Jee!
Ruutu, 10. Valmistelussa Oma tsiigaili muita melkein matkalla olevia merkkejä sillä silmällä, mutta päätin että mennään nyt herran haltuun sitten. Koira lähti niin lujaa että yleisökin kohahti, näki ruudun ja lätsähti käskystä maahan täsmälleen kuten piti. Tämän liikkeen jälkeen alkoi jo tulla semmoinen olo että tästähän voi jopa tulla jotain, kaksi vaikeaa liikettä (ruutu ja merkin kierto) jo takana ja vain nouto edessä! Oma oli ihan liekeissä ja otti hyvin sosiaalista palkkaa vastaan.
Luoksetulo, 10. Ei haukkunut, ihme! Tanner taas tytisi.
Kaukot, 9. Vähän peruutti liikkeissä, nousi hitaasti perusasentoon.
Liikkeestä maahan, 10.
Nouto, 7. Noniin, se kauhuliike. Vasemmalla takana oli jotain tötsiä, samoja joita Oma oli katsellut ruutuun lähetyksessäkin. Yritin taktikoida heittämällä vähän lähemmäs ja suoraan, mutta heitin ihan helkkarin kauas ja vasemmalle, tötsien luo... no, syteen tai saveen. Oma lähti haukkuen taas kuin tykinsuusta, kuten tapana on. Se löysi kapulan, läpsi sitä mölisten etutassulla, mutta sai kun saikin sen pyydystettyä ja lähti pinkomaan luo. Eteentulo vino, siirtyi siitä ihan siivosti sivulle. Jes! Enää seuruutus, sitä me nyt ei ainakaan möhlitä!
Seuraaminen, 9.  Eikä möhlittykään! Koira oli ihan vietereillä ja siitä lähti koko ajan semmoinen innostunut murina ja puuskutus. Mutta ei haukun haukkua, edes juoksussa! Perusasennot hitaat, muuten tarkka, aktiivinen ja hieno.
Paikkaistuminen, 10. Ihanaa! Oma vähän puhisi kolisevalle ovelle, joten ei ehtinyt edes miettiä maahan valumista.
Kokonaisvaikutus, 9. Haukahduksista pisteenmenetys, mutta saatiin paljon kehuja. Tuomari tykkäsi Omasta ja sanoi, että oli iloinen ja äänekäs. Oman bravuurit! Piti myös ohjaamisestani, kun pidin koiran hyvin kartalla siitä mitä tehdään seuraavaksi. Tuomari mainitsi myös siitä, että tällä rodulla haukkuminen vähän niin kuin kuuluu asiaan - jos sheltti ei haukahtele, sille tulee pistemenetyksiä sitten jostain muusta. Oma ei vain voi itselleen mitään, haukku vain pursuaa siitä. Enkä minä ole siihen erityisemmin puuttunutkaan, mieluummin tekee iloisesti ja äänekkäästi kuin hiljaa ja haluttomasti.



Yht. 292/320pts, TK2, AVO1, 3./6.

Kentän laidaltakin saatiin vielä paljon kehuja, ja ihan syystä. Arjessa Oma on välillä tavattoman ärsyttävä, mutta kyllä se ajoittain kentällä loistaa. Mutta eikö se käyttökoiran perusominaisuus olekin juuri se? :D Nikassa mummoutumisen jo alkaa huomata, Omasta ei kyllä kisoissa ja treeneissä näe mistään, että sillä jalka painaisi. Kaikkia aina ihmetyttää, kun kerron Oman olevan kohta kymmenen.

BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 RTK3 Käpäläkoplan O'My!
Nyt on Omalla eniten koulareita meidän koirista, Ykä mukaanlukien. TK2-mitalia ei oltukaan saatu kellekään aiemmin, Ykä ja Vea menivät yksillä kisoilla suoraan voittajaan. Oma tuskin niihin skaboihin lähtee, veikkaan että sen aivosolut menisivät ihan solmuun niin monesta erilaisesta noudosta... ohjaajan motivaatiosta puhumattakaan. Taidetaan keskittyä nyt rally-tokon mestariluokkaan ja RTK4:n saavuttamiseen. Nika käy vielä tämän kuun lopussa kokeilemassa RTK3:sta, sitten voisi lähteä molemmilla mummoshelteillä mestariin ensi vuonna. 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Misseilyä ja työhommia

Pusuvietti jyllää ja jaloissa on vieterit

Pikku-Köpsylä kävi pentunäyttelyissä olemassa oikein asiallisesti! Helppo piski, ei mitään ongelmia isossa, koiria täynnä olevassa hallissa. Ei edes kehässä loikkinut pussailemaan ketään, varmaan sillä on sitten vain misseily verissä. Vapaalla vedetään satasta ja kuten yllä olevasta kennelleirillä otetusta kuvasta käy ilmi, rakastetaan yhtä rajusti. Kehässä ollaan nättejä eikä yhtään törttöillä. Tuomarille Goji heilutteli häntää hampaita tarkastaessa ja seisoskeli hienosti. Ohjaajan pitää muistaa seuraavalla kerralla juosta lujempaa - vaikea muistaa kaikkea kun päähän mahtuu lähinnä tokosääntöjä ja pk-kaavioita...

"Mittasuhteiltaan oikea. Tässä vaiheessa hieman kevyen vaikutelman antava narttupentu, jolla kaunis ylälinja. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi. Riittävän tummat pyöreähköt silmät. Leikkaava purenta. Hyvin kulmautunut takaa, niukemmin edestä. Runko saa vielä täyttyä. Hyvät tiiviit käpälät. Esiintyy ja esitetään hyvin. Liikkuu sivulta riittävällä askeleella, edestä hieman löysästi."
ROP-pentu, KP.

RYP-kehästä meidät käteltiin ekoina ulos, vaikka sielläkin holsku oli aivan älypätevä

  
30.9. käytiin kamppailemassa Oman kanssa HSKH:n seuramestiksissä. Vuosi sitten korkattiin AVO-luokka samoissa pirskeissä. Nyt saatiin sentään parikymmentä pistettä paremmat pisteet kuin silloin! Oma itse oli kuin kiertoradalle lähdössä, joten siihen oli vähän vaikea saada kontaktia. Kaavittiin kuitenkin jollain ilveellä AVO3 kasaan, ja tuomari tykkäsi vauhdikkaasta ja heiluvahäntäisestä merlestä. "Kyllä sille vielä malttia ehtii tulla, minkä ikäinen se on?" "9,5v." "Jaa..."

Nouto, 8. Haukkui, käpälöi kapulaa, toi oikealle puolelleni? Siirtyi kyllä siitä nätisti sivulle.
Istuminen liikkeestä, 0. Seisoi.
Merkinkierto, 0. Kävi merkillä, teki merkin oikealla puolella u-käännöksen oikealle ja lähti tuhatta ja sataa tulemaan kohti. Öö, jotain unohtui? :D käytiin yhdessä tekemässä uudelleen.
Hyppy, 8. Ei tainnut istua sivulla.
Seuruu, 7. Iloinen, mutta ei istunut about kertaakaan...
Luoksetulo, 7. Ei istunut.
Liikkeestä seiso, 8,5. Jotain härvellystä.
Kaukot, 8.Ekaa käskyä piti vähän pitkittää.
Ruutu, 0. Pylly ulkona. Korjattiin.
Paikkis, 10. Jee!
Kokonaisvaikutus, 9. Iloa ainakin riitti!

Yht.195,5/320pts, AVO3.

14.10. kisattiin Lohjalla, edelleen TK2 mielessä. No eipä napsahtanut mitalia tälläkään kertaa, nollattiin kaksi ison kertoimen liikettä. Nämä olivat Oman yhdeksännet AVO-kisat, joten parin viikon päästä kokeillaan kymmenettä kertaa. Voi pönttömerle! Himpun paineissa se oli kyllä yksilöliikkeissäkin, vaikka meno näytti ilmeisen iloiselta - jo toinen tuomari lohdutti, että kyllä se ikä tuo malttia. "Niin, tää on kohta 10v..." "No on sillä vielä pari vuotta aikaa!" Ihan totta kyllä.

Paikkaistuminen, 0. Meni maahan melkein heti. Alkaa olla vähän turnajaisväsymystä tällaisten pelkästään kokeissa tapahtuvien juttujen kanssa. Pöh!
Ruutu, 10. Aika laitaan lätsähti, mutta sama se!
Nouto, 0. Lähti kuin rasvattuna - ja bongasi sivussa olleen tötsän, kävi läpsimässä sitä etukäpälillä ja tuli luokse.
Hyppy, 10. Jee!
Liikkeestä maahan, 9. Vino, mutta muuten jees!
Merkin kierto, 9.
Luoksetulo, 9.
Liikkeestä seisominen, 10. Jee!
Seuraaminen, 8. Vähän haukahteli, kun oli temponvaihto juoksuun oli NIIN KIVAA.
Kaukot, 9.
Yleisvaikutelma, 8. Haukahteli.


Yht. 229/320pts, AVO2.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Cozy 7,5kk


Goji on nyt 7,5kk ja rapiat kaksikymmentäkiloinen. Tuntuu venyvän lähinnä korkeussuuntaan, mutta varmasti se massa tulee sieltä sitten aikanaan. Se tykkää nukkua pehmeiden asioiden päällä, mielellään niin pitkänä kuin vain suinkin mahdollista. Muutenkin tykkää valua kuin räkä alas sohvalta, kerran pentuna niskoilleen pudoten niin, että olin varma että nyt lähti henki. Ei lähtenyt.
Goji ei hauku ovikellolle (??), mutta osaa haukkua käskystä ja on alkanut oppia haukkuilmaisuakin. Se hyppii helposti vauhditta puoleentoista metriin esim. koko ajan ja osoittaa suurta rakkauttaan pussailemalla, kirputtamalla ja puremalla. Silittämisestä se menee zen-tilaan. Sitä voi kuskata missä vain kulkuneuvossa, ja se vetää zetaa katollaan. Goji tykkää kaikista, leikkii yhä hirveästi Vean kanssa ja ottaa elämän todella rennosti. Mitä nyt se on hiljalleen alkanut semisti mörköikäillä, mutta se on taatusti ohimenevää, enkä jaksa ottaa sitä kauhean tosissani. Juoksujen alkamista tässä odotellaan, tosin mielellään ei ennen sunnuntaita, jolloin meillä olisi pentunäyttelydebyytti.

Goji on treenannut tokojuttujen lisäksi raunioetsintää sekä vähän pk-hakua, noseworkia ja metsäjälkeä. Gojilla on hyvä nenä ja kova into löytää tyyppejä, joten se on ollut oikein pätevä pentu erityisesti raunioilla. Sen työskentelyä on ilo katsella. Toivottavasti siitä tulee se multivalio, jota Ykästä ei koskaan tullut kovasta yrityksestä huolimatta! Luustokuvia voikin sitten alkaa jännäillä seuraavaksi, kun näköjään tuosta ihan järkevä ja lungi koira on tullut. En voisi kauheasti tyytyväisempi olla.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mummot jyrää

Noniin! Kaikenlaista on taas puuhattu ja pentu kasvaa, mutta shelttimummojen kisaputkesta ensin. Oman kanssa ollaan kisattu ahkerasti tokon AVO-luokkaa, vaihtelevin menestyksin. Selvästi on kuitenkin parempi meno kuin alkuvuodesta, ja mummokoiralla on joku käsitys joka liikkeestä. Ulkoisista häiriötekijöistä riippuen sillä joko sitten herneet kohtaavat tai eivät kohtaa. TK2 meillä on tavoitteena, ja se on nyt yhden ykköstuloksen päässä! Sitä mennään kokeilemaan vaatimattomasti seuramestiksiin tämän kuun lopussa.


9.7. kisattiin Hyvinkäällä. Sisäkisat, oikein kiva halli. Oma oli aivan jäätävän hieno, todella täpinöissään ja tarkkana. Jonkin verran se haukkui kiihtyessään, mutta ihan sama. Saatiin myöhemmin monelta ihmiseltä kehuja, ohjaus oli hienoa ja eleetöntä, jes!

Paikalla istuminen, 10.
Seuraaminen, 9,5. Tosi hyvän tuntuista.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 8.
Luoksetulo, 9,5.
Istuminen seuraamisen yhteydessä, 0. Seisoi.
Ruutu, 9.
Noutaminen, 8,5.
Kauko-ohjaus, 9,5. Meni alussa vinoon, mutta pysyi sitten siinä.
Estehyppy, 9,5.
Merkin kierto, 9,5.
Kokonaisvaikutus, 10. Ihanaa <3

Yht. 277,5/320pts, AVO1. Kommenttina: "Tuomarin suosikkikoirakko :)" !

5.8. kisattiin Kouvolassa, kasvihuoneessa olevassa hallissa. Päällä oli joku trooppinen myrsky, kun vuoroin ukosti ja satoi ja vuoroin oli hullun kuuma. Siihen nähden Oma teki oikein hyvin, vaikka sitä jännittikin. Koska nollattiin hyppy, jäätiin yhden pisteen päähän ykkösestä. Höh!

Paikalla istuminen, 10.
Seuraaminen, 8,5. Vähän paineistunut.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.
Luoksetulo, 9,5.
Istuminen seuraamisen yhteydessä, 9,5.
Ruutu, 9,5. Hieno! Sehän osaa!
Noutaminen, 7. Jotain haukkua ja muuta.
Kauko-ohjaus, 7,5.
Estehyppy, 0. Kiersi, oli selvästi paineistunut. Näytti vähän siltä että luikahtaa ulos kehästä, mutta tuli kuitenkin luokse.
Merkin kierto, 9.
Kokonaisvaikutus, 8. Haukkumisesta miinusta.

Yht. 255/320pts, AVO2. Sij. 3./9.

30.8. kisattiin Hämeenlinnassa, ulkona. Nurmipohja, mikä on Omalle haastava, koska se ei esim. löydä sieltä kapulaa. Eikä löytänyt nytkään. Kova oli yritys! Vaikeat yksilöliikkeet, eli ruutu ja nouto, menivät valitettavasti nollille tällä kertaa - muuten koira olikin oikein innoissaan ja sai tosi hyviä pisteitä.

Paikalla istuminen, 0. Meni maahan ennen ajan loppua.
Seuraaminen, 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.
Luoksetulo, 9.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 9.
Ruutu, 0. Pylly jäi kehänauhan ulkopuolelle. Kohti mennessä koetti itsenäisesti korjata, ja pomputti pyllyn ruutuun. :D ei auttanut, valitettavasti.
Noutaminen, 0. Ei löytänyt kapulaa, lähellä ollut merkki häiritsi kauheasti myös.
Kauko-ohjaus, 9,5.
Estehyppy, 9.5.
Merkin kierto, 9
Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 204/320pts, AVO3. Sij. 3./3.


2.9. kisattiin Helsingissä, sama tuomari kuin Hyvinkäällä. Ulkokisat, nyt hiekalla. Kentän vieressä ollut kehäteltta pelotti Omaa, joten se ei ollut ihan niin täpäkkä kuin normaalisti. Paikkiksessa meni taas makuulle 10s ennen ajan loppumista, äsh! Yksilöliikkeissä Oma tsemppasi hulluna teltasta huolimatta, ja saatiinkin pelkkiä erinomaisia arvosanoja! Toka ykkönen, mahtavaa! Tuomarikin huomautti, että on nähnyt tämän koiran parempana. Vastasin, että niin minäkin. :-D

Paikalla istuminen, 0. Meni maahan ennen ajan loppua.
Seuraaminen, 8. Kammoksui vähän kentän vieressä ollutta telttaa.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10.
Luoksetulo, 9.
Istuminen seuraamisen yhteydessä, 9,5.
Ruutu, 10. Kääntyi käskystä suoraan vauhdista ja lätsähti maahan. Yleisöstä kuului "ooh!", enkä edes kauheasti liioittele. Oli muuten superhieno. KYMPPI ruudusta, Omalle!
Noutaminen, 9. Ysi! Omalle, noudosta!
Kauko-ohjaus, 9,5. Alussa meni vinoon, mutta pysyi sitten vinossa myös.
Estehyppy, 9.
Merkin kierto, 8. Teki jonkun ison kaarteen ja harkitsi paluumatkalla, että menisikö tuomarin luo. Ei mennyt.
Kokonaisvaikutus, 9.

Yht. 263,5/320pts, AVO1. Sijoitus, 1./7.


Myös Nika on käynyt kisaamassa, yli vuoden tauon jälkeen T päätti käydä kokeilemassa rally-tokon voittajaluokkaa. Nikalla on yksi hyväksytty tulos sieltä ja monen monta nollaa, mutta nyt parivaljakko näytti kaikille mistä kana pissii! Hieno tulos tuli tältä radalta, joten nyt Nikakin on yhden tuloksen päässä RTK3:sta. Ei ole seniorin voittanutta!


Radalta Nika sai -10pts peruutuksesta (ohjaajan yksi askel oli liian lyhyt) ja muut jotain yksittäisiä yhden pisteen epätarkkuuksia.

Yht. 87/100pts, VOI1, sij. 2./19.! 


maanantai 7. elokuuta 2017

Vean AD-koe

Oman tokokokeista ja muista kirjoitan myöhemmin, nyt kuitenkin postaus Vean tämän päivän AD-kokeesta!
BH RTK3 AD Sonorian Giuditta!
AD-koe oli monesti ollut tarkoitus tehdä edesmenneen Ykän kanssa, mutta erinäisten sattumuksien syystä ei tullut ikinä mentyä ennen ikärajan umpeutumista. Vean kanssa sitten viimein pääsin toteuttamaan tämän haaveen! Tätä varten treenailtiin pyöräilemällä erinäisiä pätkiä, lähinnä öisin kun oli viileämpää. Enimmäkseen Vea sai juosta kickbiken edellä, yksi 15km reissu heitettiin pyörällä. Paikan päällä tarkastettiin ensin sirut ja lähdettiin sitten letkassa matkaan. Vea oli valjaista kiinni springerissä ja pannasta käteen menevässä hihnassa, tässä ei ole kauhean tarkkaa miten koira on kiinni kunhan kulkee pyörän oikealla puolella. Vea otti vähän kieppejä muista koirista ja lähti lähdössä kuin tykinsuusta, hyvin sen sai kuitenkin pideltyä ja siinähän veti. Oikeasti AD-kokeessa ei kuuluisi kiskoa niin kauheasti, mutta kyllä Veakin tasoittui jonkin ajan kuluttua kun tajusi matkan vain jatkuvan.

Eka pätkä oli pisin, rapiat 8km. Ekalla pätkällä myös mentiin kovinta vauhtia. Eipä tarvinnut paljoa polkea, kun Vealla oli Meno Päällä. Taidettiin joku ohittaakin, järjestystä siis saa vaihtaa ihan tilanteen mukaan. Mentiin melko paljon autotien laitaa, mutta myös hiekkateitä. Ekan pätkän jälkeen oli 15min tauko, jonka aikana kävelyteltiin ja huollettiin koiria. Vea läähätti aika raskaasti, mutta palautui kyllä sitten. Mitäs oli niin tavaton kiire.


Toka pätkä oli lyhyempi, vähän alle 7km, ja tempo oli myös himpun hitaampi. Nyt oli vähemmän asfalttia. Vea oli selvästi tajunnut, että tässä juostaan matkaa, ja ravasi hienosti koko matkan yrittämättä ollenkaan kiihdytellä. Tämän jälkeen oli 20min tauko, jossa tuomari tsekkasi tassunpohjat haavojen yms. varalta. Saatiin vihreä valo jatkamiselle. Vea ei läähätellytkään yhtään niin paljoa, kun oli tajunnut ottaa iisimmin.

Vika pätkä oli vielä lyhyempi, aika hiekkatiepainotteinen tämäkin. Tässä ohitettiin lopussa parikin koirakkoa, ja vikan kilsan Vea sai vetää laukaten, kun kerta oikein halusi vielä painaa kaasua. Annoin luvan ja sitten mentiin, paukkuja riitti hyvin vielä!

Lopuksi mentiin kaikki 11 koirakkoa riviin kentälle ja suoritettiin vuoronperään lyhyt seuruupätkä. Tässä sai pitää palloa kainalossa halutessaan, mutta minä en pitänyt, ja Veahan oli oikein noheva pk-saku. Kättelyn jälkeen saatiin nimen eteen AD-liite! Tätähän ei KoiraNettiin tule, mutta onpahan ainakin Vean hienossa vaaleanpunaisessa sakukoekirjasessa.

Kotona iltalenkillä Vea oli kuin ei olisi ikinä missään pyöräilemässä käynytkään. Hieno koira.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Korvaeläin


Pentu kasvaa ja on ollut oikein mainio. Se on jatkanut tottis- ja hakujuttujen opettelua, viimeisimpänä haukkumista käskystä. Goji ei ole mikään herkkähaukkuinen tyyppi, mutta hauku-käskyn se oppi salamana. Ei voi mitään jos on sikafiksu. Se kuulostaa myös ihan terrieriltä, kun on niin tavattoman tomera. Raunioilla ollaan käyty nyt kolmisen kertaa, hyvin liikkuu kaikilla alustoilla. Ainoastaan korkeat paikat ovat vähän jänniä. Maalimiesmotivaatiota on, sekä selvä ymmärrys siitä mitä tehdään ja kun Goji saa hajun, se littaa korvat ihan lättäniksi.


Oma käy sunnuntaina tokokisoissa, luultavimmin haetaan uusi nolla kirjaan. Ruutua ollaan hinkattu ja ihan hyväksikin se on jopa tullut, mutta merlelle tulee aivopieruja hyvin tasaiseen tahtiin. Myös noudossa se lähtee helposti edelleen sähläämään jotain omiaan. Mutta samapa tuo, mennään kokeilemaan! Ei se niin vakavaa ole.